Yrjö A. Waskinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yrjö Armas Waskinen (myös muodossa Vaskinen; 9. elokuuta 1892 Tampere22. heinäkuuta 1963 Helsinki)[1][2] oli suomalainen arkkitehti.[3]

Waskinen kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja kouluttautui aluksi isänsä tavoin kuparisepäksi. Arkkitehdiksi hän valmistui vuonna 1919. Hän työskenteli vuosina 1920–1952 Rakennushallituksen arkkitehtina ja teki lisäksi yksityisiä suunnittelutöitä.[1]

Waskisen ensimmäinen puoliso oli arkkitehti Toini Granholm-Waskinen (1894–1949). Tämän kuoltua hän meni naimisiin yrittäjä Elina Karellin (1898–1979) kanssa. Heidän testamenttilahjoituksellaan perustettiin Suomen Kulttuurirahaston yhteydessä toimiva Elina ja Yrjö Waskisen rahasto, joka tukee lääketieteen tutkijoita sekä musiikin ja muiden alojen opiskelijoita.[1]

Waskinen harrasti viulunrakennusta ja oli Suomen Viulunrakentajat ry:n johtokunnan jäsen.[2]

Suunnittelutöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisia teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viola, viulu, cello: cremonalaisvartaloiden ksylofoneettis-akustinen, tasasävyinen harmonia. Helsinki 1962.