Alkalimetalli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alkalimetalleja metallisessa muodossaan: litium (Li), natrium (Na), kalium (K), rubidium (Rb), cesium (Cs)

Alkalimetallit ovat alkuaineiden jaksollisen järjestelmän ensimmäinen pääryhmä. Alkalimetalleihin kuuluvat litium, natrium, kalium, rubidium, cesium ja radioaktiivinen frankium. Alkalimetallien nimi tulee siitä, että ne muodostavat veden kanssa reagoidessaan hydroksideja, jotka tekevät liuoksesta emäksisen eli alkalisen. Esimerkiksi:

Yleiset ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkalimetallit ovat keveitä, helposti sulavia (sulamispiste alhainen) ja litiumia lukuun ottamatta melko pehmeitä. Suuren reaktiivisuutensa vuoksi alkalimetalleja tulee säilyttää ilmasta eristettynä esimerkiksi palo- tai mineraaliöljyssä tai vaihtoehtoisesti tiiviisti umpeen juotetuissa astioissa.

Yhdisteissään ne esiintyvät aina yhdenarvoisina positiivisina ioneina eli kationeina, esimerkiksi Na+ ja K+. Niiden yhdisteet ovat siis suoloja, joista useimmat liukenevat runsaasti veteen, esimerkiksi kaliumkloridi (KCl).

Litiumin liekin väri on punainen, natriumin oranssinkeltainen ja kaliumin kobolttilasin läpi katsottuna violetti. Kaikki alkalimetallien reaktiot perustuvat niiden suureen pelkistyskykyyn. Ilmassa kaikki alkalimetallit hapettuvat nopeasti pinnaltaan muodostaen oksideja. Oksidit taas reagoivat veden kanssa muodostaen hydroksideja.

Myrkyllisyys ja välttämättömyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkyasetuksen mukaan alkalimetallit ovat toisen luokan myrkkyjä eli syövyttäviä aineita. Toisaalta ionimuodossaan natrium ja kalium ovat välttämättömiä aineita monille biologisille eliöille, kuten kasveille ja eläimille.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.