Edward Molyneux
Edward Henry Molyneux, lempinimi "Captain Molyneux"; (5. syyskuuta 1891 Hampstead, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta – 23. maaliskuuta 1974 Monte Carlo, Monaco) oli englantilainen muotisuunnittelija, jonka muotisalonki Pariisissa toimi vuosina 1919–1950.[1]
Häntä pidetään modernistisena suunnittelijana, joka yhdisteli couture-tyylin hienostuneisuutta, modernistista estetiikkaa ja sosiaalista sekä kulttuurista valveutuneisuutta.[1]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edward Molyneux'n vanhemmat olivat Justin Molyneux ja Elizabeth Kenny. Hänen sukunsa polveutui Irlantiin muuttaneista ranskalaisista hugenoteista.[1] Hänen setänsä oli majuri Edward Mary Joseph Molyneux, joka tuli tunnetuksi Kashmirin aluetta esittävistä maisemamaalauksistaan. Edward opiskeli roomalaiskatolisessa yksityiskoulussa Beaumont Collegessa. Isänsä kuoleman vuoksi hän keskeytti koulun 16-vuotiaana elättääkseen itsensä ja äitinsä toteuttaen tavoitteitaan taidemaalarina ja kuvittajana.[2]
Muotiuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Molyneux työllistyi luonnostaiteilijana amerikkalaisen The Smart Set -lehden Lontoon painokseen, jossa hänen muodikkaista naisista julkaistut piirroksensa herättivät muotitaitelija Lucilen (Lady Lucy Christina Duff Gordon, 1863–1935) huomion. Tämä palkkasi hänet luonnostelijaksi Lontoon salonkiinsa vuonna 1910 ja ylensi hänet seuraavan vuoden loppuun mennessä apulaissuunnittelijaksi Pariisin haaraliikkeeseensä. Hän työskenteli Lucilelle myös New Yorkissa.[1]
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän liittyi Duke of Wellingtonin jalkaväkirykmenttiin, jossa hän taisteli Arrasin taistelussa. Hän saavutti kapteenin arvon, mutta menetti näkönsä toisesta silmästään.[1] Jonkin aikaa hän työskenteli amiraliteetin signaalitiedusteluyksikössä. Hän palasi töihin Lucilen muotisalonkiin asepalveluksensa loppumisen jälkeen, mutta erimielisyys tämän kanssa johti hänen sopimuksensa irtisanomiseen vuonna 1919.[2]
Muotitalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edward Molyneux avasi oman muotitalonsa Pariisissa osoitteessa 14 rue Royale marraskuussa 1919, laajensi toimintaansa Monte Carloon vuonna 1925, Cannesiin vuonna 1927 ja Lontooseen vuonna 1932.[2] Suunnittelija tuli nopeasti tunnetuksi moitteettoman hienostuneesta yksinkertaisuudestaan. Molyneux oli, kuten historioitsija Caroline Milbank kirjoittaa, "suunnittelija, jonka puoleen muodikas nainen kääntyisi, jos hän haluaisi olla täysin oikeassa olematta täysin ennalta ennustettava 1920- ja 1930-luvuilla". Molyneux suunnitteli 1920-luvulla laulaja Mistinguettin esiintymispuvut tämän näytöksiin Folies Bergèressä. Hän paheksui tarpeetonta koristelua ja vaatetti Euroopan kuninkaallisia, kuten Kentin herttuatar prinsessa Marina,[1] jonka hääpuvun hän suunnitteli vuonna 1934.[2]
Toisen maailmansodan aikana hän siirsi yrityksensä Lontooseen sodan ajaksi ja palasi Pariisiin vuonna 1946. Huonon terveytensä vuoksi Jamaikalle vuonna 1950 vetäytynyt Molyneux jätti muotitalonsa Jacques Griffen käsiin. Hän jatkoi suunnittelua vuonna 1964 ja avasi Studio Molyneuxin, loi korkealaatuisen valmisvaatemalliston, joka sai vaihtelevia arvosteluja.[2] Tuona aikana Time-lehti luonnehti häntä "pariisilaiseksi vastineeksi Manhattanin Mainbocherille, klassistille, joka on omistautunut pehmeälle ilmeelle ja räätälöitylle linjalle".[1] Hän jäi eläkkeelle uudestaan vuonna 1969.[2]
Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edward Molyneux maalasi koko elämänsä, ja hänen maalauksistaan pidettiin näyttelyitä Galerie Weillissä Pariisissa (1950-1956) ja Hammer Galleries'ssa New Yorkissa (1967). New Yorkin näyttelystä työn "Neilikat maljakossa" ostivat Windsorin herttua ja herttuatar ja "Ruusu lasissa" maalauksen osti Greta Garbo.[2]
Molyneux keräsi laajan impressionistisen taidekokoelman, johon kuului Picasson, Monetin, Manet'n ja Renoirin maalauksia. Vuonna 1955 ne myytiin Ailsa Mellon Brucelle, joka vuonna 1969 testamentti kokoelman National Gallery of Artille, joka sijaitsee Washington, D.C.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edward Molyneuxilla oli monimuotoinen yksityiselämä. Yksi hänen nuoruutensa suhteista oli ulkoministeriön diplomaatti Harold Nicolsonin kanssa, joka auttoi rahoittamaan suunnittelijan ensimmäisen Pariisin muotisalongin avaamista. Nicolson oli naimisissa kirjailija Vita Sackville-Westin kanssa, mutta kertoi tälle avoimesti asioistaan, kuten syrjähypystään Molyneux'n kanssa. Vuonna 1923 Molyneux meni naimisiin (Jessie) Muriel Dunsmuirin (1890–1951) kanssa, joka oli yksi James Dunsmuirin, Brittiläisen Kolumbian pääministerin kahdeksasta tyttärestä. He erosivat vuotta myöhemmin vuonna 1924.[1]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edward Molyneuxin jäätyä eläkkeelle vuonna 1969 Studio Molyneux jatkoi valmisvaatteiden suunnittelua veljenpoika John Tullisin johdolla, kunnes se suljettiin vuonna 1977. Edward Molyneux kuoli 82-vuotiaana Monte Carlossa 23. maaliskuuta 1974.[1] Hänet on haudattu Biot'n kaupunkiin, jossa hän omisti asuintalon.[2]
Molyneux-tavaramerkin omistaa ranskalainen Parfums Berdoues. Yrityksen muotia luova puoli on pysyvästi epäaktiivinen mutta tuottaa edelleen tuoksuja, kuten "Captain" (1975), "Quartz" (1978), "Le Chic", " Vivre, "I Love You" ja "Quartz Pure Red" (2008).[1]
Aiheesta lisää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edward Molyneux Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
