Eva Ljungberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Draba Verna” ohjaa tänne. Draba verna on Kevätkynsimön tieteellinen nimi.

Eva Charlotta Ljungberg (4. helmikuuta 1850 Rauma6. syyskuuta 1919 Rauma), kirjailijanimeltään Draba Verna, oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Hän kirjoitti pääasiassa historiallisia kertomuksia ja lastenkirjallisuutta mutta käsitteli myös eläinsuojelua ja matkustamista. Ljungberg osallistui aktiivisesti monenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eva Ljungberg syntyi 1850 Raumalla pappisperheeseen. Hänen isänsä oli kirkkoherra Franz Mauritz Ljungberg ja äitinsä Emilie Lovisa Ljungberg (o.s. Hästesko af Målagård). Tytär sai oppia alakoulussa ja pääsi täydentämään tietojaan opintomatkoillaan Ranskaan, Espanjaan, Englantiin ja Skandinavian maihin.

Ljungberg toimi Hufvudstadsbladetin toimittajana ja julkaisi lehdissä ja Excelsior-kalenterissa vuodesta 1872 lähtien useita kaunokirjallisia kirjoituksiaan nimimerkeillä Draba Verna, L-g, E., E. L. ja Eva. Niitä olivat mm. 1879 Åbo Postenissa ilmestynyt Svarta Hanna (’Musta Hanna’)[1] ja 1883 Åbo Tidningissä ilmestynyt Elsa. 1891 Ljungberg julkaisi sanomalehtinovellejaan kokoelmassa nimeltä När sjön går upp (’Kun meri aukeaa’). Kokoelman niminovelli sijoittui 1500-luvun Raumalle.

Vuonna 1884 ilmestyi Ljungbergin pääteoksena pidetty historiallinen romaani Romantiska öden (suom. Sorretun voitto, 1889). Sen teemana on ahvenanmaalaisen papintyttären ja venäläisen upseerin rakkaustarina ympäristön suvaitsemattomuuden puristuksissa. Juoni perustuu osittain tositapahtumiin. Ljungbergin viimeiseksi jäänyt romaani Systrar (1909, ’Sisarukset’) puolestaan kuvaa äitinsä menettäneiden sisarusten elämänvaiheita.

Kaunokirjallisuuden ohella Ljungberg oli kiinnostunut myös maantieteestä ja historiantutkimuksesta. 1888 ilmestyi hänen teoksensa Schweiz, joka suomennettiin heti seuraavana vuonna nimellä Sveitsi. Sitä seurasi 1895 matkailijoiden käsikirjaksi tarkoitettu ja kirjailijan kotiseutua kuvaava Raumo, joka ilmestyi samana vuonna suomeksi nimellä Rauma Eva Ljungbergin sisaren Emmin suomentamana. Rauma-aihetta jatkoivat sen historiaa kuvaavat kirjat Raumo historier och andra berättelser (1910) ja Raumo-historier 2 (1911).

Kolmas Ljungbergin erityinen kiinnostuksenkohde oli hyväntekeväisyys, erityisesti eläinsuojeluaate. Hän toimi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen toimihenkilönä ja julkaisi 1904 ystävänsä kirjailija Constance Ullnerin kanssa teoksen Djurskyddberättelser för barn (suom. Eläinsuojelukertomuksia lapsille, 1904) varojen keräämiseksi yhdistykselle. Ljungeberg avusti myös Nya Trollsländan ja Sirkka -lastenlehtiä. Hän toimitti Ullnerin kanssa vuoden 1891 Blindvännen-albumin, jonka tuottamat 2 100 markkaa lahjoitettiin Helsingin sokeainkodille, sekä pelastusarmeijan hyväksi julkaistun lehtisen ”För barnen” 1909 (suom. ”Lapsille”, 1909).

Eva Ljungberg kuoli kotikaupungissaan Raumalla elokuussa 1919. Hän on jäänyt kuolemansa jälkeen jokseenkin unohdetuksi kirjailijaksi, jota kirjallisuushistoriat eivät juuri mainitse, vaikka hän oli yksi varhaisista historiallisen romaanin kirjoittajista Suomessa. Hänen Rauman historiaa käsittelevistä kertomuksistaan on tosin koottu kotiseutujärjestöjen julkaisema suomennosvalikoima Pyrman trumbutta (1982).

Kaunokirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • En Julskizz (Åbo tidnings och tryckeri aktiebolag 1888)
  • När sjön går upp (A. Kaustell 1891)
  • På Storön (Åbo tidnings och tryckeri aktiebolag 1884)
  • Romantiska öden (G. W. Edlund 1884) (Sorretun voitto, G. W. Edlund 1889)
  • Systrar (Söderström 1905)

Matkailu ja historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pyrman trumbutta (Rauman kilta 1982)
  • Raumo (Raumo boktryckeri-aktiebolag 1895) (Rauma, Rauman kirjapaino-osakeyhtiö 1895)
  • Raumo historier 2 (1911)
  • Raumo historier och andra berättelser (Söderström 1910)
  • Schweiz (1888) (Sveitsi, Kansanvalistus-seura 1889; myös kokoelmateoksessa Keski-Eurooppa, 1911)

Constance Ullnerin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”För barnen” (1909) (”Lapsille”, 1909)
  • Djurskyddsberättelser för barn (1904) (Eläinsuojeluskertomuksia lapsille, 1904)
  • God Jul (1908)
  • Jul 1895 (1895)
  • Snöflingan (1891)
  • Sokeainystävä (Pettersson 1897)
  • Till förmån för föreningen ”Hand i hand” (1902)
  • Vår (1894)
  1. Svarta Hanna. Åbo Posten, 27.02.1879, nro 48, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.07.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]