Giorgio Moroder

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Giorgio Moroder
Giorgio Moroder vuonna 2007
Giorgio Moroder vuonna 2007
Henkilötiedot
Syntynyt26. huhtikuuta 1940 (ikä 84)
Ammatti laulaja, lauluntekijä, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi Giorgio
Aktiivisena 1965–
Tyylilajit dance, disco, synthpop, electronic, Italodisco, pop, rock
Soittimet syntetisaattori, laulu
Levy-yhtiöt London, Oasis, Casablanca, Hansa, RCA, Virgin
Aiheesta muualla
Kotisivut

Giovanni Giorgio Moroder (s. 26. huhtikuuta 1940) on italialainen tuottaja ja säveltäjä, jonka työ syntetisaattoreiden parissa on vaikuttanut suuresti nykyaikaiseen elektroniseen musiikkiin. Esimerkiksi Donna Summerin tuottajana toiminutta Moroderia voidaan hyvällä syyllä pitää yhtenä teknomusiikin esi-isistä. Moroder on kotoisin Italian Etelä-Tirolista ja kuuluu alueen saksalaisväestöön.

Moroder löi läpi soolohitillä ”Son of My Father”. Moog-vetoinen kappale nousi Chicory Tip -yhtyeen tuoreeltaan coveroimana kolmeksi viikoksi Ison-Britannian singlelistan kärkeen vuonna 1972. Vuonna 1975 Moroderin ja Pete Bellotten Münchenin Musicland-studioilla syntyi yksi diskomusiikin kulmakivistä, kun kaksikko tuotti Donna Summerin kappaleen ”Love to Love You Baby”. Summerin kiihkeä laulusuoritus ja tuottajakaksikon luoma loputon jytke olivat omiaan lietsomaan diskokuumetta. Kappaleen 17-minuuttinen miksaus täytti kokonaisen LP-levyn puoliskon.

Moroderin Donna Summerille tuottama ”I Feel Love” (1977) oli ensimmäisiä diskohittejä, jotka oli tehty lauluääntä lukuun ottamatta kokonaan koneilla. Moroderin syntetisoitu soundi loi pohjaa 1980-luvun popmusiikille. Verrattuna aikalaisiinsa, kuten Kraftwerkiin, Moroderin tyyli on aina ollut enemmän massoille suunnattua. Hän on jopa sanonut, ettei hänen musiikissaan ole kyse niinkään suuren taiteen tekemisestä kuin silkasta viihdyttämisestä[1]. Kaupallinen suosio on kuitenkin vain vankistanut Moroderin edelläkävijän asemaa ja kasvattanut hänen seuraajiensa joukkoa.

1970-luvun lopulla Moroder julkaisi soololevyt Knights in White Satin (1976) ja From Here to Eternity (1977). Kummankin nimikappale oli myös singlehitti. ”Knights in White Satin” on versio Moody Bluesin ”Nights in White Satin” -rockklassikosta.

Punkin ja new waven vallattua markkinat 1980-luvulla Moroder onnistui Blondielle tuottamallaan hitillä ”Call Me” (1980). Vuonna 1985 Moroder teki albumin Human League -yhtyeen laulajan Philip Oakeyn kanssa. Yhteistyön kruunasi ”Together in Electric Dreams” -hitti.

Lukuisia palkintoja ja miljoonia myytyjä levyjä poikineen tuottajan työn ohella Moroder on tullut tunnetuksi etenkin elokuvien ääniraitojen-säveltäjänä. Hän on voittanut kolme Oscar-palkintoa: Keskiyön pikajuna -elokuvan musiikista sekä Top Gun ja Flashdance -elokuvien lauluista ”Take My Breath Away” ja ”Flashdance... What a Feeling”[2]. Moroder muistetaan myös Scarfacen ääniraidan tekijänä. Moroderin omista elokuvaprojekteista tunnetuin on Fritz Langin Metropolis-mykkäelokuvaklassikon vuonna 1984 valmistunut restoraatio, jonka ääniraidalla Moroder käytti muun muassa Bonnie Tylerin ja Freddie Mercuryn palveluksia.

Moroderin tekemät tunnuslaulut ovat soineet Los Angelesin (”Reach Out”) ja Soulin olympialaisissa (”Hand in Hand”) sekä jalkapallon MM-kisoissa 1990 (”To Be Number One”).

Muun muassa Grand Theft Auto: Liberty City Storiesissa on kuusi Moroderin kappaletta.

Daft Punkin Random Access Memories -albumilla on kappale nimeltään ”Giorgio by Moroder”, jolla kuullaan itse Giorgio Moroderia.

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Albumi Listasijoitus
UK US
1968 beat-parade '68
1969 That's Bubblegum - That's Giorgio
1970 Giorgio
1972 Son Of My Father
1973 Giorgio's Music
1973 Spinach 1 (Spinach)
1975 Einzelgänger (Einzelgänger)
1976 Knights in White Satin
1977 From Here to Eternity 130
Munich Machine (Munich Machine)
1978 Love's in You, Love's in Me (Giorgio and Chris)
A White Shade of Pale (Munich Machine) 190
1979 Body Shine (Munich Machine)
1979 E=MC²
1983 Solitary Men (mukana Joe "Bean" Esposito)
1985 Innovisions
Philip Oakey & Giorgio Moroder (Philip Oakey & Giorgio Moroder) 52
1990 To Be Number One
1992 Forever Dancing
1998 Moroder and Moroder Art Show
2015 Déjà Vu
Vuosi Artisti Albumi
1979 Janis Ian Night Rains
  1. http://homepage.ntlworld.com/clive.hocker/moroder/mor_1978/part02.htm
  2. 1983 (56th) Oscars Academy Awards. The Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]