Tämä on lupaava artikkeli.

Harry Houdini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Harry Houdini
Harry Houdini kahleissa vuonna 1899.
Harry Houdini kahleissa vuonna 1899.
Henkilötiedot
Syntynyt24. maaliskuuta 1874
Budapest, Itävalta-Unkari
Kuollut31. lokakuuta 1926 (52 vuotta)
Detroit, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti kahlekuningas, taikuri, näyttelijä, skeptikko
Muut tiedot
Aktiivisena 1889–1926
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Harry Houdini (alkuaan Erik Weisz, myöhemmin Ehrich Weiss, 24. maaliskuuta 1874 Budapest, Itävalta-Unkari31. lokakuuta 1926, Detroit, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen, unkarilaissyntyinen taikuri ja kansainvälisesti kuuluisa kahlekuningas.

Houdini otti taiteilijanimensä ihailemaltaan ranskalaiselta taikurilta Jean Eugène Robert-Houdiniltä. Hän esiintyi taikurina ja meediona vaimonsa kanssa 1890-luvulla, kunnes siirtyi kahlekuninkaaksi. Hän saavutti kansainvälistä mainetta Euroopan-kiertueellaan 1900–1905, minkä jälkeen hänestä tuli suosittu myös Yhdysvalloissa. Hänen tunnetuimpia temppujaan olivat muun muassa erilaiset vapautumiset käsiraudoista, pakkopaidoista ja suljetuista tiloista, usein veden alla.

Houdini näytteli 1920-luvun taitteessa myös muutamassa mykkäelokuvassa ja perusti oman filmiyhtiön. Hän alkoi julkisesti paljastaa huijaavia meedioita ja julkaisi aiheesta myös useita kirjoja. Houdini kuoli tapaturmaisesti vuonna 1926 saatuaan iskun vatsaansa.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erik (myöhemmin Ehrich) Weisz syntyi Budapestissä Unkarissa 24. maaliskuuta 1874 Cecilia Steiner Weiszin ja rabbi Mayer Samuel Weiszin perheeseen.[1] Weiszeilla oli kuusi lasta, joista Erik oli neljäs.[2]

Weiszit muuttivat Yhdysvaltoihin vuonna 1878 ja saivat maahanmuuttovirkailijalta sukunimensä kirjoitusmuodoksi Weiss. Mayer Weiss toimi aluksi lyhyen aikaa rabbina Appletonissa Wisconsinissa.[1] Perhe muutti Milwaukeehin vuonna 1882. Nuori Ehrich kantoi kortensa kekoon perheen elättämisessä ja luki vapaa-ajallaan kirjoja taikuudesta. Yksitoistavuotiaana hän toimi lukkosepän oppipoikana.[2]

Weissit muuttivat New Yorkiin, kun Ehrich oli noin 12-vuotias. Hän oli nuorena hyvä juoksija, uimari ja polkupyöräilijä.[2]

Varhainen taikurinura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harry Houdini, vaimo Beatrice ja äiti Cecilia Steiner Weiss noin vuonna 1907.

Ehrich kiinnostui 15 vuoden iässä pikkuveljensä Ferenczin (myöhemmin Theo) lailla taikuudesta. Hän alkoi esiintyä ja otti taiteilijanimekseen Harry Houdini kuuluisan ranskalaisen taikurin Jean Eugène Robert-Houdinin mukaan, jonka nimen loppuun hän lisäsi i-kirjaimen kuvittelemansa ranskalaisen tavan mukaan osoittamaan kunnioitusta. Etunimi “Harry” tuli hänen lempinimestään “Ehrie”. Houdini ja hänen ystävänsä Jacob Hyman alkoivat esiintyä New Yorkissa yhdessä nimellä “Houdinin veljekset”. Vuonna 1893 Hymanin tilalle oli tullut Harryn oikea veli Theo, jonka kanssa Houdini esiintyi Chicagon maailmannäyttelyn yhteydessä.[2]

Houdini meni vuonna 1894 naimisiin Wilhelmina Beatrice Rahnerin kanssa. Heistä tuli myös esiintyjäpari, joka käytti taiteilijanimiä ”Herra ja Rouva Houdini”, ”Salaperäinen Harry ja LaPetite Bessie” sekä ”Suuret Houdinit”. Bess toimi katoavana naisena tai lauloi kun Houdini teki taikatemppujaan.[2]

Vuonna 1896 Houdinit liittyivät kiertävään vaudevilleshow’hun. Siinä Houdini vapautui ensi kertaa käsiraudoista ja sen jälkeen myös pakkopaidasta notkeutensa avulla. Kiertueen jälkeen Houdinit saivat paikan Dr. Hill’s California Concert Company -kiertueelta, jolla Houdini jatkoi pakoesityksiään. Niiden lisäksi hän ryhtyi toimimaan meediona vaimonsa kanssa. Kaksikko luki kaupunkiin tullessaan paikalliset kuolinilmoitukset ja kävi hautausmailla tarkistamassa vasta haudattujen nimiä, minkä ansiosta he pystyivät vakuuttamaan kuulijansa kyvyistään ottaa yhteys vainajiin. He kuitenkin lopettivat esitykset alettuaan tuntea syyllisyyttä surevien ihmisten huijaamisesta.[2]

Menestysura kahlekuninkaana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Kivimuurit ja kahleet eivät pysty vangitsemaan Houdinia”. Kuva noin vuodelta 1898.

Houdini jätti vuonna 1899 tavanomaisen taikuuden impressaari Martin Beckin ehdotuksesta ja siirtyi kokonaan kahlekuninkaaksi. Seuraavana vuonna Houdini lähti viideksi vuodeksi esiintymään Eurooppaan, missä hänestä tuli kansainvälinen tähti.[1] Hän vapautui Lontoon Alhambra-teatterin esityksissä kuukausien ajan Scotland Yardin käsiraudoista ja rikkoi sen jälkeen katsojaennätyksiä myös Dresdenissä Saksassa. Houdinit kävivät esiintymässä aina Venäjällä asti.[2]

Houdini palasi New Yorkiin vuonna 1905 ja nousi suosituksi pakoesiintyjäksi myös Yhdysvalloissa.[1] Houdinin suurimittaisin näyttämötemppu oli Jenny-elefantin kadottamistemppu New Yorkissa. Hänen hämmästystä herättäneisiin temppuihinsa kuuluivat myös pakkopaidasta vapautuminen ylösalaisin roikkuen sekä kahlittuna sillalta veteen hyppääminen.[1] Houdini pystyi vapautumaan pakkopaitojen, kahleiden ja köysien lisäksi myös esimerkiksi putkasta, nestetynnyreistä ja kiinninaulatuista laatikoista.[2]

Lentäminen ja elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Houdini harrasti lentämistä ja oli vuonna 1910 väitetysti ensimmäinen Australiassa lentänyt. Houdini alkoi esiintyä vuodesta 1919 alkaen mykkäelokuvissa, kuten elokuvissa The Master Mystery, The Grim Game ja Kummituslaivan salaisuus (The Man from Beyond), jonka tuotti Houdinin oma elokuvayhtiö The Houdini Picture Corporation.[1] Houdinin elokuvat eivät kuitenkaan menestyneet lippuluukuilla, joten hän lopetti näyttelemisen.[2]

Huijareiden paljastaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Houdini havainnollistamassa spiritistien valokuvahuijauksia.

Houdini ryhtyi 1920-luvulla paljastamaan huijaavia meedioita ja muita spiritistejä esityksissään ja kirjoissaan. Sitä tehdessään hän riitautui ystävänsä, kirjailija Arthur Conan Doylen kanssa, joka puolusti spiritistejä viimeiseen asti.[1][2] Houdini oli jäsenenä Scientific Americanin komiteassa, joka lupasi rahapalkkion kenelle tahansa, joka todistettavasti esittäisi yliluonnollisia kykyjä.[3]

Houdini kuoli sairaalassa Detroitissa 31. lokakuuta 1926. Hän oli saanut yhdeksän päivää aikaisemmin Montrealissa pukuhuoneessaan kolme iskua vatsaansa nuorelta mieheltä, joka oli halunnut kokeilla, pystyisikö Houdini todella kestämään iskuja. Houdini oli suostunut mutta ei ehtinyt nousta ajoissa sohvalta jännittääkseen vatsalihaksiaan. Lyönnistä seuranneet vatsakivut pakottivat Houdinin lopulta sairaalaan, mutta vammat aiheuttivat kuoleman leikkauksista huolimatta.[2]

Houdinin hautajaisissa 4. marraskuuta New Yorkissa oli paikalla yli 2 000 surijaa. Hänet haudattiin Machpelahin hautausmaalle.[4]

Tunnetuimpia temppuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Houdini raudoissa noin vuonna 1905.

Houdinin temppuihin kuului jo hänen uransa aikaisessa vaiheessa käsiraudoista vapautuminen. Houdini tunsi käsiraudat ja lukot hyvin, ja hänellä oli niistä vapautumiseen useita menetelmiä. Hän käytti joskus piilotettuja avaimia tai narua, tai hän paukautti käsiraudat kovaa pintaa vasten. Jos käsirautoihin oli olemassa vain yksi avain, Houdini saattoi vaihtaa avaimen huomaamatta valeavaimeen. Hän saattoi joissain tempuissaan käyttää omia käsirautojaan, jotka avautuivat oikeanlaisella ranneliikkeellä.[5]

Houdinin varhaisia temppuja oli ”Metamorfoosi”, jota hän esitti vaimonsa Bessien kanssa vuodesta 1894 alkaen. Temppu ei ole hänen keksimänsä, mutta aikaisemmissa versiossa paikkaa vaihtoi kaksi miestä eikä mies ja nainen. Tempussa Houdini sidottiin ja suljettiin säkkiin, joka sijoitettiin laatikkoon, lukittiin ja peitettiin verhokatoksella. Vaimo astui verhokatoksen sisään ja verho vedettiin alas. Bessie taputti käsiään kolmesti, minkä jälkeen verhot avautuivat ja paljastivat Houdinin seisomassa laatikon edessä. Bessie löytyi Houdinin tilalta laatikon sisällä olevasta säkistä kaikkien lukkojen ja köysien takaa. Temppu perustui harjoittelun tuomaan nopeuteen ja laatikon salaoveen.[5]

Houdini vapautui pakkopaidasta katsojien silmien edessä roikkuen nilkoistaan köydestä, jota kannatteli nostokurki. Salaisuus oli siinä, että Houdini piti käsivarsiaan niin, että pakkopaita jäi löysälle. Hän sai lisätilaa myös vetämällä keuhkonsa täyteen ilmaa pakkopaitaa puettaessa. Roikkuessaan Houdini kiemurteli ulos paidasta ja avasi soljet ja remmit hampaillaan. Jos muu ei auttanut, Houdini saattoi joskus vääntää olkapäänsä sijoiltaan, ja erikoisvalmisteisten pakkopaitojen kohdalla hän saattoi käyttää piilotettua työkalua.[5]

Yksi Houdinin tunnetuimmista tempuista oli pakeneminen metrin korkuisesta maitotonkasta, joka oli täytetty vedellä ja lukittu. Tonkka oli tehty niin, että sen saattoi avata sisäpuolelta joutumatta avaamaan kannen lukkoja.[5]

Houdini vuonna 1912 valmistautumassa pakoonsa laatikosta veden alla.

Vuonna 1912 Houdini alkoi esittää laatikostavapautumistemppua veden alla. Houdinin kädet laitettiin rautoihin ja hän kiipesi puulaatikkoon, joka naulattiin ja kahlehdittiin kiinni. Laatikko laskettiin jokeen, ja 150 sekuntia myöhemmin Houdini ilmestyi veden pinnalle. Paon teki mahdolliseksi laatikossa oleva salaovi.[5]

Houdini esitti vanhaa intialaista temppua, jossa hän näytti nielevän kymmeniä neuloja ja lankaa, ja sen jälkeen palauttamaan ne suustaan niin, että neulat oli pujotettu lankaan. Tempun salaisuus oli siinä, että Houdini oli piilottanut suuhunsa valmiin langan ja siihen pujotetut neulat, ja vain teeskenteli nielevänsä niitä irrallisina.[5]

Vuonna 1914 Houdini herätti paljon huomiota kulkemalla verhon takana tiiliseinän läpi tempussa, jonka hän oli ilmeisesti ostanut toiselta taikurilta. Tempun salaisuus oli maton alle piilotettu salaovi. Houdini esitti myös tämän tempun muunnelmaa, jossa matto oli peitetty lasilla mutta Houdini livahti toiselle puolelle verhoa asettelevien työmiesten mukana vaihtaen työmiehen vaatteisiin ja takaisin.[5]

Houdini sai vuonna 1918 norsun katoamaan New Yorkin Hippodrome-teatterissa. Houdini kävelytti norsun suureen kaappiin, mistä se oli kadonnut, kun kaappi avattiin. Tempun salaisuutta ei tiedetä, mutta sen arvellaan perustuneen siihen, että yksikään katsoja ei pystynyt näkemään kaapin sisälle täydellisesti.[5]

Kiinalainen vesikidutuskammio oli temppu, jossa Houdini suljettiin pää alaspäin ja jalkapuuhun kiinnitettynä suljettuun, lasiseen, vedellä täytettyyn akvaarioon, josta hän pakeni kahdessa minuutissa verhojen takana rikkomatta lukkoja. Temppu perustui kammioon jääneeseen ilmataskuun ja jalkapuun osien löyhään kiinnitykseen.[5]

Houdini kirjoitti useita kirjoja taikuudesta ja spiritistien paljastamisesta.[1]

  • The Right Way to Do Wrong: An Exposé of Successful Criminals (1906)
  • Handcuff Secrets (1907)
  • The Unmasking of Robert-Houdin (1908)
  • Magical Rope Ties and Escapes (1920)
  • Miracle Mongers and Their Methods (1920)
  • Houdini's Paper Magic (1921)
  • A Magician Among the Spirits (1924)
  • Houdini Exposes the Tricks Used by the Boston Medium "Margery" (1924)
  • Imprisoned with the Pharaohs (1924), novelli, haamukirjoittaja H. P. Lovecraft
  • How I Unmask the Spirit Fakers, artikkeli Popular Scienceen (1925)
  • How I do My "Spirit Tricks", artikkeli Popular Scienceen (1925)
  • Conjuring (1926), artikkeli Encyclopædia Britannicaan

Filmografia näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Merveilleux Exploits du Célébre Houdini à Paris (1909)
  • The Master Mystery (1918)
  • Vaarallinen peli (The Grim Game, 1919)
  • Vaarojen saari (Terror Island, 1920)
  • Kummituslaivan salaisuus (The Man from Beyond, 1922)
  • Haldane of the Secret Service (1923)
  1. a b c d e f g h Joan F. Higbee: HOUDINI: A BIOGRAPHICAL CHRONOLOGY 10/1996. Rare Book and Special Collections Division, Library of Congress. Viitattu 2.3.2019.
  2. a b c d e f g h i j k Shelly Schwartz: Biography of Harry Houdini ThoughtCo.. 7.1.2018. Viitattu 2.3.2019.
  3. MEDIUM TRAPPED BY ELECTRIC LIGHTS. First Claimant of Scientific American’s $5,000 Prize Detected in Test. RESULT TOLD PREMATURELY By Houdini, One of the Expert Watchers, Who Says He Made No Promise of Secrecy. The New York Times. 27.5.1923. Houdini Museum. Arkistoitu 2.1.2019. Viitattu 3.3.2019.
  4. Jason D. Antos: Harry Houdini Returns To Ridgewood Queens Gazette. 16.11.2011. Viitattu 21.7.2020.
  5. a b c d e f g h i Steve Wynalda: The Secrets Behind Harry Houdini’s Ten Greatest Illusions Gizmondo. 4.11.2014. Viitattu 2.3.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]