Ilmo Launis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilmo Armas Launis (26. marraskuuta 1912 Helsinki26. maaliskuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen pastori, kirjailija ja lyhytelokuvantekijä.

Ilmo Launiksen isä oli useita kirkkorakennuksia suunnitellut arkkitehti ja taidemaalari Ilmari Launis (ent. Lindberg; 1881–1955). Ilmo Launis toimi kappalaisena Töölön seurakunnassa. Hän oli vetämässä seurakunnan kerhotoimintaa, teki työtä alkoholistien keskuudessa ja hän ohjasi myös useita lyhytelokuvia.[1]

Launis vieraili kymmeniä kertoja Israelissa ja Palestiinassa ja teki aiheesta useita tieto- ja valokuvateoksia.[1]

Launiksen kuudesta lapsesta tunnettuja ovat laulaja Martti Launis (1946–2018) ja kuvittaja ja graafikko Mika Launis (s. 1949).[2]

  • Vapahtajan jalanjälkiä : Kristuksen kärsimystie Palestiina-valokuvien valaisemana. WSOY 1944
  • Pyhä maa värikuvina. WSOY 1959
  • Suuntana Jerusalem : Pyhän maan kävijän opas, tekijät Ilmo Launis ja Uriel Kailo. Kirkon opintokeskus; Helsinki 1965
  • Tuulten talo. 1968
  • Takapihan aurinko. 1972
  • Ikkuna ikuisuuteen. 1972
  • Ei minulta mitään puutu. 1975
  • Makuuvaunu. 1976
  1. a b Rautio, Ilse: Aikalainen: Ilmo Launis jalostaa roskaa. Helsingin Sanomat, 6.10.1982, s. 16. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
  2. Kuka kukin on 1970, s. 523. Helsinki: Otava, 1970.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuure, Martti: Halkaise palanen puuta - minä olen siinä ILMO LAUNIS: PAPPI JA TAITEILIJA. Hämeenlinna. Päivä Osakeyhtiö. 2015. ISBN 978-952-475-732-4.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.