Jon Bon Jovi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jon Bon Jovi
Bon Jovi dokumenttielokuvan When We Were Beautiful ensi-illassa Tribecan elokuvajuhlilla vuonna 2009.
Bon Jovi dokumenttielokuvan When We Were Beautiful ensi-illassa Tribecan elokuvajuhlilla vuonna 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi John Francis Bongiovi Jr.
Syntynyt2. maaliskuuta 1962 (ikä 62)
Ammatti muusikko, lauluntekijä, tuottaja, näyttelijä
Puoliso Dorothea Hurley (1989–)
Lapset neljä lasta
Muusikko
Taiteilijanimi Jon Bon Jovi
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1975–
Tyylilajit rock, pop
Soittimet laulu, kitara
Yhtyeet Bon Jovi (1983–)
Levy-yhtiöt Mercury Records
Island Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Jon Bon Jovi (oik. John Francis Bongiovi Jr., s. 2. maaliskuuta 1962 Perth Amboy, New Jersey, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, lauluntekijä, tuottaja ja näyttelijä.

Hän on vuonna 1983 perustamansa rockyhtye Bon Jovin laulaja, keskeisin lauluntekijä ja musiikillinen johtohahmo. Bon Jovi on yhtyeineen myynyt yli 130 miljoonaa levyä, voittanut lukuisia musiikkialan merkittävimmistä palkinnoista ja nimitetty sekä Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2018 että lauluntekijöiden Songwriters Hall of Fameen vuonna 2009.[1][2]

Vuonna 2012 Billboard sijoitti Bon Jovin 50. sijalle listallaan, joka käsitti sata musiikkialan vaikutusvaltaisinta henkilöä. Bon Jovi on yhtyeensä kanssa julkaissut yhteensä kolmetoista studioalbumia. Hän on levyttänyt myös sooloartistina: vuonna 1990 Bon Jovi kirjoitti ja julkaisi elokuvan Nuoret sankarit 2 soundtrackin Blaze of Glory, ja vuonna 1997 albumin Destination Anywhere. Musiikillisen uransa ohessa Bon Jovi on luonut myös menestyksekkään uran elokuva- ja televisionäyttelijänä.[2] Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa U-571 (2000) ja New Year’s Eve (2011), ja vieraillut muun muassa televisiosarjoissa Ally McBeal ja Sinkkuelämää.[2]

Musiikki- ja elokuvaviihteen lisäksi Bon Jovi on tullut tunnetuksi poliittisesta aktiivisuudestaan ja hyväntekeväisyydestään.[2] Hän on osallistunut 2000-luvulla Yhdysvaltain demokraattisen puolueen ehdokkaiden, kuten John Kerryn ja Barack Obaman, presidentinvaalikampanjoihin. Vuonna 2006 Bon Jovi perusti voittoa tavoittelemattoman The Jon Bon Jovi Soul Foundation -hyväntekeväisyyssäätiön, joka on muun muassa rahoittanut työtä köyhyyttä ja kodittomuutta vastaan.[2]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Francis Bongiovi Jr. syntyi 2. maaliskuuta 1962 Perth Amboyn kaupungissa New Jerseyssä.[3] Hänen vanhempansa olivat molemmat sotilaita merijalkaväessä, missä he tutustuivat toisiinsa. Isä John Francis Bongiovi Sr. oli parturi, ja äiti Carol (o.s. Sharkey) Bongiovi oli floristi ja entinen Playboy-pupu.[4][3][2] Hänellä on kaksi veljeä, Anthony ja Matthew Bongiovi. Perhe on hänen isänsä puolelta italialaista ja slovakialaista alkuperää, ja hänen äitinsä sukujuuret ovat saksalaiset ja venäläiset. Bon Jovi on myös kertonut olevansa Frank Sinatran verisukulainen. Lapsena hän sai vanhemmiltaan katolisen kasvatuksen.

Bongiovi ihaili nuorena paikallisia nousevia tähtiä kuten Bruce Springsteeniä ja Southside Johnny and the Asbury Jukes -yhtyettä. Hän soitti klubeissa jo 16-vuotiaasta alkaen. Bongiovi ja kosketinsoittaja David Bryan perustivat lukioikäisinä kymmenmiehisen rhythm and blues -yhtyeen nimeltä Atlantic City Expressway. Bongiovin muita yhtyeitä tuohon aikaan olivat The Rest, The Lechers ja John Bongiovi and the Wild Ones.[3]

Bongiovi äänitti ensimmäisen singlensä ”Runaway” vuonna 1982. Levy-yhtiöt eivät olleet siitä kiinnostuneita, mutta paikallinen radioasema ryhtyi soittamaan kappaletta paikallisten lupaavien artistien kappalekokoelman osana, ja siitä tuli paikallinen hitti.[2] Kappaleensa menestyksen innoittamana Bongiovi ja David Bryan kokosivat yhtyeen, josta tuli Bon Jovi ja John Bongiovista sen laulaja. Yhtye sai vuonna 1983 New Yorkin -keikkansa jälkeen levytyssopimuksen PolyGramille. Samalla yhtiön toimitusjohtajan aloitteesta Bongiovin sukunimen kirjoitusmuodoksi tuli Bon Jovi.[3]

Bon Jovi -yhtyeen esikoisalbumi Bon Jovi julkaistiin tammikuussa 1984. Voimaballadeja, kitarariffejä ja taitavia melodioita sisältänyt albumi myi kultaa. Seuraavien vuosien aikana yhtyeen suosio ja arvostus kasvoivat, kunnes Slippery When Wet (1986) nosti heidät suursuosioon. Vuonna 1990 yhtye siirtyi tauolle mutta jatkoi levyttämistä vuonna 1992 ja on jatkanut albumien julkaisua 2010-luvulle asti.[3] Jon Bon Jovi on kirjoittanut yhtyeen hitit yhdessä sen kitaristin Richie Samboran kanssa.[2] Bongiovin äänihuulet jouduttiin leikkaamaan vuonna 2022 ja on erittäin todennäköistä ettei hän pysty enää esiintymään livekonserteissa sen vuoksi.[5]

Sooloura ja näyttelijänura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeensä tauon aikana Jon Bon Jovi aloitti soolouran ja julkaisi albumit Blaze of Glory (1990) ja Destination Anywhere (1997). Hän näytteli elokuvassa Nuoret sankarit 2 (1990), josta hän voitti kappaleellaan ”Blaze of Glory” parhaan laulun Golden Globe -palkinnon. Hän näytteli 1990-luvulla myös pääosia elokuvissa Kultaiset aamut, siniset illat ja Petoksen näyttämö sekä niiden lisäksi joissain indie-elokuvissa.[3] Televisiossa Bon Jovi näytteli vakituisena vierailijana Ally McBeal -sarjassa vuoteen 2002 asti sekä on vieraillut esimerkiksi sarjoissa 30 Rock, West Wing ja Sinkkuelämää.[3][2]

Bon Jovi oli perustamassa ja omisti enemmistön arena football -jalkapalloseura Philadelphia Soulista.[3]

Bon Jovi perusti vuonna 2006 Jon Bon Jovi Soul Foundation -säätiön, joka rahoittaa työtä köyhyyttä ja kodittomuutta vastaan.[3] Hän on osallistunut hyväntekeväisyyteen myös esimerkiksi Special Olympicsin, Amerikan Punaisen Ristin, Elizabeth Glaser Pediatric AIDS Foundationin, Habitat for Humanityn, Covenant Housen ja Project H.O.M.E.:n kautta.[6]

Bon Jovi on Yhdysvaltain demokraattisen puolueen jäsen ja poliittisesti aktiivinen. Hän on osallistunut 2000-luvulla demokraattiehdokkaiden kuten John Kerryn ja Barack Obaman presidentinvaalikampanjoihin.[7] Presidentti Obama nimitti Bon Jovin vuonna 2010 Valkoisen talon yhdyskuntaneuvostoon.[2]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bon Jovi avioitui high school -vuosien tyttöystävänsä Dorothea Hurleyn (s. 29. syyskuuta 1962) kanssa vuonna 1989.[3] Hän matkusti Los Angelesista Las Vegasiin kesken yhtyeensä New Jersey Syndicate Tour -kiertueen muiden tietämättä, ja pari vihittiin 29. huhtikuuta Las Vegasin tunnetussa Graceland-kappelissa. Parilla on neljä lasta: tytär Stephanie Rose (s. 31. toukokuuta 1993) sekä kolme poikaa, Jesse James Louis (s. 19. helmikuuta 1995), Jacob Hurley (s. 7. toukokuuta 2002) ja Romeo Jon (s. 29. maaliskuuta 2004).[3]

  • Blaze of Glory (1990)
  • Miracle (1990)
  • Never Say Die (1991)
  • Dyin' Ain't Much of a Livin' (1991)
  • Santa Fe (promo) (1991)
  • Levon (1992)
  • Please Come Home for Christmas (1994)
  • Midnight in Chelsea (1997)
  • Queen of New Orleans (1997)
  • Janie, Don't Take Your Love to Town (1997)
  • Ugly (1998)
  • Staring at Your Window with a Suitcase in My Hand (promo) (1998)
  • Everybody Hurts (2010)
  • Not Running Anymore (2012)
  • Love Songs to the Earth (2015)
  • Beautiful Day (2015)
Pääartikkeli: Bon Jovin diskografia
  1. Bon Jovi – Rock & Roll Hall of Fame rockhall.com. Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Jon Bon Jovi – Songwriters Hall of Fame Songwriters Hall of Fame. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k Jon Bon Jovi Biography Biography.com. Viitattu 1.3.2018.
  4. [1]
  5. Jon Bon Jovi ei esiinny ehkä enää ikinä www.iltalehti.fi. Viitattu 16.4.2024.
  6. Jon Bon Jovi AskMen. Arkistoitu 12.3.2018. Viitattu 12.3.2018.
  7. Polly Vernon: Jon Bon Jovi: 'I'm overweight. Drinking too much. Bored to tears' The Guardian. 31.10.2010. Viitattu 12.3.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]