Kansainvälinen merenkulkujärjestö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
International Maritime Organization
Perustettu 1959
Tyyppi YK:n erityisjärjestö
Toimiala merenkulku
Päämaja Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Britannia
Jäsenet 170 jäsenvaltiota[1]
pääsihteeri Kitack Lim ( Etelä-Korea)
Kattojärjestö Yhdistyneet kansakunnat
Aiheesta muualla
www.imo.org
Kansainvälisen merenkulkujärjestön päämaja Lontoossa Thamesin varrella

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (engl. International Maritime Organization, IMO) on vuonna 1948 perustettu Yhdistyneiden kansakuntien alainen kansainvälinen merenkulun turvallisuusasioita hallinnoiva järjestö. Siitä käytettiin aiemmin nimeä Inter-Governmental Maritime Consultative Organization (IMCO).

Järjestön pääkonttori on Lontoossa, mistä se hallinnoi jäsenmaiden hallitusten ja merenkulkualan yhteistyötä. Päätavoitteina ovat merenkulun turvallisuuden kehittäminen ja liikenteen aiheuttaman merien saastumisen ehkäiseminen. Järjestöä johtaa jäsenmaiden edustajien muodostama elin joka valitsee joukostaan jäsenet talousasioista vastaavaan neuvostoon. Työskentely järjestössä on jaettu viiteen komiteaan ja niiden työtä tukeviin alakomiteoihin. YK:n muilla jäsenorganisaatioilla on seurantamahdollisuus järjestön työskentelyyn. Tarkkailijan asema on myönnetty myös eräille hallituksista riippumattomille ulkopuolisille järjestöille. Järjestöä tukee pysyvä sihteeristö joiden työntekijät jotka ovat jäsenmaiden edustajia. Sihteeristön muodostaa jäsenistön määräajaksi valitsema pääsihteeri ja vaihteleva määrä osastoja (mm. meriturvallisuus- ja ympäristösuojeluosastot).

Pääsihteeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
pääsihteeri virkakausi maa
Ove Nielsen 1959  Tanska
William Graham vt. 1961  Britannia
Jean Roulier 1963  Ranska
Colin Goad 1968  Britannia
C. P. Srivastava 1974  Intia
William O'Neil 1990  Kanada
Efthimios E. Mitropoulos 2003-2012  Kreikka
Koji Sekimizu 2012-2016  Japani
Kitack Lim 2016-  Etelä-Korea

Kansainvälinen merenkulkujärjestö hyväksyi 19. marraskuuta 1987 suosituksen A.600(15), jonka mukaan jokaiselle alukselle annettaisiin pysyvä IMO-numero (engl. IMO Ship Identification Number), joka seuraisi alusta sen koko eliniän, eikä muuttuisi omistajan tai rekisterivaltion muutoksen johdosta. Tarkoituksena on yksinkertaistaa alusten tunnistamista. Alusten helpommalla tunnistamisella pyritään myös estämään laivojen suorittamia tahallisia päästöjä sekä kauppa- ja vakuutussuhteisiin liittyviä petoksia. Suositus perustuu vapaaehtoisuuteen. IMO-tunnus jaetaan merellä käytettäville aluksille, poikkeuksena jotkin suosituksessa määritellyt tapaukset. Aluksen bruttovetoisuuden tulee olla vähintään 100 tonnia. Tunnus voidaan jakaa olemassa olevien alusten lisäksi vielä rakenteilla oleville.

  1. Member States, IGOs and NGOs Member States, IGOs and NGOs. Arkistoitu 25.12.2011. Viitattu 18.12.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]