Kauko-Aatos Leväaho
Kauko-Aatos Leväaho | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. marraskuuta 1925 Leningrad, Neuvostoliitto |
Kuollut | 1. toukokuuta 2022 (96 vuotta) |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | toimittaja, tiedottaja |
Muut tiedot | |
Aktiivisena | 1946–2022 |
Kauko-Aatos Leväaho (alk. Levänen; 13. marraskuuta 1925 Leningrad – 1. toukokuuta 2022[1][2]) oli suomalainen toimittaja. Leväaho työskenteli vapaana urheilutoimittajana vuodesta 1946 lähtien, mutta varsinaisen työuransa hän teki Veikkauksen tiedottajana.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leväahon isä oli sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjällä maanpaossa asunut lakimies Jalmari Leväaho (synt. Levänen) ja äiti pietarinsuomalainen Alma Sofia Aholainen (1896–1992). Perheen kaksi muuta poikaa olivat toimittaja Veikko Leväaho (1924–2009) ja liikuntaneuvos Tapio Leväaho (1930–2023[3]). Äiti palasi Leningradissa syntyneiden poikiensa kanssa Suomeen vuonna 1928, mutta isä joutui passittomana ylittämään rajan salaa. Helsinkiin asettunut perhe otti vuonna 1929 sukunimekseen Leväaho, joka on yhdistelmä vanhempien sukunimistä.[2]
Toimittaja ja urheiluvaikuttaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leväaho lähti jatkosotaan lokakuussa 1943 ja aloitti Suomen Sosialidemokraatin urheiluavustajana vuonna 1946. Leväaho kirjoitti ylioppilaaksi 1947, jonka jälkeen hän opiskeli valtiotieteitä Helsingin yliopistossa. Työuransa Leväaho teki vuosina 1949─1988 Veikkauksen tiedottajana ja toimi viimeksi osastopäällikkönä. Hän avusti myös useita sanomalehtiä sekä Yleisradion urheilutoimitusta 1956–1995.[2] Suomen Sosialidemokraatin ohella Leväaho avusti muun muassa Työväen Sanomalehtien Tietotoimistoa sekä TUL-lehteä ja Veikkaus–Lotto-lehteä.[4] Toimittajana Leväaho oli paikalla 18 olympiakisoissa vuosina 1952─2008.[5] Hän kirjoitti useita artikkeleita urheiluaiheisiin tietosanakirjoihin.[4]
Leväaho hoiti myös lukuisia luottamustehtäviä eri liikunta- ja urheilujärjestöissä. Hän oli muun muassa Urheilutoimittajain Liiton toiminnanjohtajana sekä Suomen radio- ja televisioselostajien liiton puheenjohtajana. Työväen Urheiluliiton sisäisen valtataistelun aikana Leväaho kuului vanhan urheilutoverinsa Väinö Leskisen kannattajiin. TUL:n hajaantuessa hän oli vuonna 1959 perustamassa Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoa toimien järjestön perustavan kokouksen sihteerinä. Leväaho vaikutti TUK:ssa aina sen lakkauttamiseen ja TUL:n yhdentymiseen vuoteen 1979 saakka. Puoluepolitiikkaan Leväaho osallistui sosialidemokraattien edustajana, ja hän oli muun muassa Helsingin kaupungin liikuntalautakunnan jäsen. Leväaho on myös SDP:n kunniajäsen.[2]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilu-urallaan Leväaho pelasi 1940–1950-luvulla käsipalloa, jalkapalloa ja vesipalloa SM-sarjassa sekä koripalloa, jääkiekkoa ja jääpalloa TUL:n mestaruussarjassa. Vesipallossa Leväaho saavutti SM-pronssia Helsingin Työväen Uimarien joukkueessa vuonna 1954, ja hän oli seuran päävalmentaja vuosina 1956–1966. Hän toimi myös kansainvälisenä vesipallotuomarina sekä Suomen vesipallomaajoukkueen johtajana 1965–1968.[2][4]
Muissa palloilulajeissa Leväaho edusti Helsingin Kullervoa.[4] Jalkapallossa hän pelasi Kullervon joukkueessa viisi ottelua Mestaruussarjassa vuonna 1950 ja edusti seuraa vielä Suomensarjassa 1951–1954.[6] Käsipallossa Leväaho valittiin maajoukkueen varamieheksi vuonna 1948.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Urheilutoimittaja Kauko-Aatos Leväaho kuoli 96-vuotiaana Lapin Kansa. 2.5.2022. Viitattu 2.5.2022.
- ↑ a b c d e f Arponen, Antti O.: Leväaho, Kauko-Aatos (1925–) Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu. 20.12.2017. Suomen urheiluhistoriallinen seura. Viitattu 30.12.2020.
- ↑ Tapio Leväahon kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 4.11.2023, s. B 31.
- ↑ a b c d Lounasheimo, Ilmo (toim.): Suomen urheilutoimittajat 1986, s. 111–112. Helsinki: Urheilutoimittajain liitto, 1986.
- ↑ Vilva, Nora: Kauko-Aatos Leväaho, 90: ”Työelämässä en koskaan käyttänyt hissiä.” 6.3.2017. Demokraatti. Viitattu 30.12.2020.
- ↑ Vuorinen, Juha – Kasila, Markku: Pelimiehet: Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 184. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.
- Suomalaiset urheilutoimittajat
- Suomalaiset urheiluselostajat
- Ylen toimittajat
- Suomalaiset urheiluvaikuttajat
- Suomalaiset vesipalloilijat
- Suomalaiset jalkapalloilijat
- Suomalaiset käsipalloilijat
- Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet
- Vuonna 1925 syntyneet
- Vuonna 2022 kuolleet
- Pietarinsuomalaiset henkilöt
- Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt