Korvetti Cheonanin uppoaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uppoamispaikka.

Korvetti Cheonanin uppoaminen (kor. 천안함) tapahtui 26. maaliskuuta 2010 Keltaisellamerellä. Korean tasavallan asevoimien laivaston 1 200 tonnia painavalla Pohang-luokan aluksella oli 104 henkeä, joista 58 pelastettiin.

Uppoamisen syyksi on esitetty erilaisia arvailuja, ja lehdistössä arveltiin esimerkiksi Pohjois-Korean torpedohyökkäystä, mutta maan aluksia ei ollut lähistöllä.[1] Uppoamisen tapahduttua Etelä-Korean turvallisuudesta vastaavat viranomaiset kokoontuivat hätäistuntoon.[2]

Myöhemmin Etelä-Korea ilmoitti, että uppoaminen saattoi aiheutua myös aluksen sisällä tapahtuneesta räjähdyksestä.[3] Hallituksen tutkimusten mukaan Pohjois-Koreaa ei enää myöhemmin syytetty tapahtumasta. Seuraavalla viikolla Etelä-Korean puolustusministeri esitti arvion, että Korean sodan aikaisen miinan räjähtäminen olisi aiheuttanut aluksen uppoamisen.[4] Toinen eteläkorealainen alus ampui varoituslaukauksen tunnistamatonta kohdetta kohti, minkä myöhemmin arveltiin olevan lintuparvi. Puolustusministeriön mukaan 58 henkeä 104:stä miehistön jäsenestä oli pelastettu. 15-20-metriseen veteen uponneen aluksen nostamisen arvioitiin kestävän 20 päivää.[5] Lähes kuukausi tapahtumien jälkeen Etelä-Korean puolustusministeri kertoi mediassa torpedohyökkäyksen olevan kuitenkin yksi todennäköisimmistä syistä uppoamiselle. Sota-aluksen etuosa nostettiin merestä ja sotilaslähteiden mukaan aluksessa on jälkiä ulkoapäin tulleesta voimakkaasta iskusta.[6]

Aluksen päällikkö Choi Won-il oli pelastuneiden joukossa. Eteläkorealaisen Yonhap-uutistoimiston mukaan päällikkö kertoi onnettomuudesta, että ".. kuului räjähdyksen ääni ja laiva kallistui oikealle. Menetimme voimalähteen ja tietoliikenneyhteydet. Olin hytissä jumissa viisi minuuttia, ennen kuin kollegani rikkoivat ikkunan ja pääsin ulos. Tuolloin aluksen perä oli jo hävinnyt". Pinnalla näky vielä pieni osa kumollaan olevasta rungosta. Räjähdyksen tapahduttua osa miehistöstä hyppäsi mereen. Kylmässä vedessä pysyy tuohon vuodenaikaan hengissä kaksi tuntia.[7]

Pohang-luokan korvetti Sinsung (PCC-783), Cheonanin sisaralus.

Pohang-luokan korvetti Cheonan (PCC-772) laskettiin vesille tammikuussa 1989. Aluksen ensisijainen tehtävä oli rannikkopartiointi, erityisesti sukellusveneentorjunta. Aluksen pituus on 88 metriä ja syväys 2,9 metriä, huippunopeus on 32 solmua (59 km/h), matkanopeus 15 solmua (28 km/h). Aseistuksena on neljä AGM-84D Harpoon -meritorjuntaohjusta, kaksi 76 mm:n laivatykkiä, kaksi 40 mm:n ilmatorjuntakanuunaa ja kuusi Mark 46 -torpedoa.[8][9]

Noin kello 21.30 paikallista aikaa (12.30 UTC) 26. maaliskuuta 2010 voimakas yksittäinen räjähdys tapahtui aluksen peräosassa katkaisten aluksen kahtia. Viidessä minuutissa aluksen perä joutui veden alle ja keulaosa kallistui 90 astetta oikealle. Kello 22.40 rannikkovartiosto pelasti 58 miehistön jäsentä kapteeni mukaan luettuna 104:stä miehistön jäsenestä. Alus upposi kello 27. maaliskuuta 2010 kello 01.00. Keula kellui noin 4 mailia kaakkoon räjähdyspaikasta ennen kuin se upposi kokonaan 27. maaliskuuta 2010 kello 22.30.[10]

Toukokuun 2010 alkupuolella tutkimusryhmä ilmoitti, että aluksen upotti torpedon räjähdys. Sen metallijäänteet ja kemiallinen jälki olivat samanlaiset kuin Saksassa valmistetuilla aseilla, minkä tutkimusryhmä selitti sillä, että Pohjois-Korea pyrki naamioimaan osallisuutensa välttämällä kiinalaisia tai venäläisiä aseita.[11]

20. päivä julkaistun Kansainvälisen tutkimusryhmän raportin mukaan torpedossa oli korealaista kirjoitusta (nimenomaisesti yksi tussilla kirjoitettu kirjoitusmerkki jossa luki "nro 1".[12]) ja merkkejä pohjoiskorealaisesta suunnittelusta. Pohjois-Korea kiisti väitteet lavastuksena ja uhkasi sodalla, jos Etelä-Korea asettaisi sanktioita.[13]

Tutkimuksen tuloksiin suhtauduttiin Etelä-Koreassa skeptisesti, ja ne kääntyivät presidentti Leetä ja hallituspuoluetta vastaan. Kansainvälisen tutkimusryhmän jäsenien nimiä ei paljastettu, ja he kaikki olivat Etelä-Korean liittolaismaista, paitsi yksi ruotsalainen. Tapausta verrattiin jopa Tonkininlahden välikohtaukseen.[12]

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti toukokuun lopulla lähettävänsä oman tutkimusryhmän paikalle Etelä-Korean pyynnöstä.[14]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]