Kullervo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Kalevalan henkilöä. Sanan muista merkityksistä, katso Kullervo (täsmennyssivu).
Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous, 1899.

Kullervo on Kalevalan ja kalevalaisen kansanrunouden henkilö, jonka kohtalo on traaginen. Kullervo on kaunis mies, jolla on koreat, keltaiset hiukset.

Kullervo on Kalevala-eepoksessa Kalervo-nimisen miehen poika. Alkuperäisissä kansanrunoissa hänet kuitenkin usein kerrotaan myös Kalevanpojaksi. Kalevanpojat olivat taruston tuntemia muinaisia jättiläisiä. Lapsena Kullervo onkin väkivahva, eikä häntä saada hengiltä millään. Muusta Kalevalasta poiketen Kullervo-runon alkuperä on Inkerissä, josta sen keräsi ja toimitti Lönnrotille D. E. D. Europaeus.[1]

Kullervon elämä Kalevala-eepoksen mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalervo, Kullervon isä, riitaantuu Untamon suvun kanssa. Untamon miehet tulevat lopulta miekkoineen ja surmaavat Kalervon joukot ja koko suvun. Vain piikatyttö jätetään orjaksi Untamolle. Piikatyttö kuitenkin pian synnyttää Kalervon pojan. Poika pannaan töihin mutta osoittautuu niihin kelvottomaksi. Hänet yritetään tappaa, mutta siinä ei onnistuta.

Lopulta Kullervo myydään Ilmariselle. Ilmarinen lähettää Kullervon paimeneen, mutta Ilmarisen ilkeä vaimo, Pohjolan tytär, leipoo Kullervon eväsleipään kiven. Kullervo katkaisee puukkonsa, ainoan isän perintönsä, leivän kiveen ja tästä suuttuneena vannoo kostoa ja manaa karhut ja sudet lehmikarjaan ja tappamaan pahan emännän.

Malta, malta, hiien huora!
Jos itken isoni veistä,
vielä itkenet itseki,
itket lypsylehmiäsi.
(Kullervon kirous)

Kullervo pakenee. Siniviitta eukko kertoo hänelle, että hänen isänsä ja äitinsä ovatkin elossa. Kullervo löytää perheensä, mutta kuulee siskonsa kadonneen. Yrityksistä huolimatta Kullervosta ei ole tälläkään kertaa työmieheksi, mutta hänet lähetetään veron maksuun. Paluumatkalla hänen onnistuu vietellä vastaan tullut neito. Selviää, että neito on hänen kateissa ollut sisarensa. Sisko hyppää koskeen ja hukkuu. Kullervo palaa kotiinsa häpeissään.

Epätoivoinen ja itsetuhoinen Kullervo lähtee sotaretkelle Untamolaan, eikä hänen kohtaloaan sure kuin hänen äitinsä. Sotaretkellään hän saa yksi kerrallaan tiedon perheenjäsentensä kuolemasta. Tuhottuaan Untamon suvun Kullervo palaa tyhjälle kotitilalleen. Hän sanoo miekalleen sen juoneen paljon viatonta verta, ja lupaa sen saavan nyt juoda myös viallista – ja surmaa sillä itsensä.

Kullervon kuolinruno on kuuluisa. Siinä hän puhuu miekalleen kuten Macbeth tikarilleen, mutta toisin kuin Macbethin tikari, Kullervon miekka myös vastaa.

Miekka mietti miehen mielen
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla
"Miks'en söisi mielelläni,
Söisi syylistä lihoa
Viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki
Juon verta viattomanki."

Pääartikkeli: Untamo

Kalervon ja Untamon sukujen taistelu on pohjimmiltaan laajalti tunnetun veljessodan myytin paikallinen muunnos. Silti se voi olla myös osittain historiallinen. Kalervon ja Untamon sukujen välisestä selkkausta koskevissa tarinoissa on tulkittu olevan kerrostumia useista todellisista eri ryhmien vastakkainasetteluista, joita on eri aikakausina ollut.

Kullervon vaikutus taiteessa ja kulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullervo on ollut inspiraation lähteenä useilla säveltäjillä, taidemaalareilla ja kirjailijoilla ympäri maailman.

Kullervoa esittäviä taideteoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Kansalliset symbolit ja juhlat Suomi.fi-portaali. Viitattu 28. helmikuuta 2007.
  2. Pinx – maalaustaide Suomessa: Suuria kertomuksia, s. 48, 53. Weilin+Göös 2001.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]