Kuparisulfaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuparisulfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7758-98-7
PubChem CID 24462
Ominaisuudet
Molekyylikaava CuSO4
Moolimassa 159,6 g/mol
Ulkomuoto kidevedellisenä sininen, kidevedettömänä valkoinen kiinteä aine
Sulamispiste 650 °C (923 K) (hajoaa)
Kiehumispiste hajoaa
Tiheys 3,6 g/cm3
Liukoisuus veteen 20,3 g/100 ml (20 °C)

[1]

Haitallinen
Ympäristölle vaarallinen

Kuparisulfaatti on suola, jota valmistetaan teollisesti liuottamalla kupariromua rikkihappoon.

Tavallisimmin kuparisulfaatti esiintyy kauniin sinisenä, kiteisenä kupari(II)sulfaatin pentahydraattina, jonka kemiallinen kaava on CuSO4·5H2O (CAS-numero 7758-99-8). Se sisältää kidevettä, joka aiheuttaa sille ominaisen sinisen värin. Kuumennettaessa kidevesi höyrystyy, jolloin kuparisulfaatti muuttuu valkoiseksi hygroskooppiseksi jauheeksi, jonka kemiallinen kaava on CuSO4 (CAS-numero 7758-98-7). Reagoidessaan veden kanssa tämä muuttuu takaisin siniseksi, kidevedelliseksi kuparisulfaatiksi.

Kuparisulfaatti on molempina muotoinaan myrkyllistä ihmiselle.[2]

Teollinen valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuriin sylinterinmallisiin säiliöihin kerätään kupariromua, säiliöitä huuhdellaan laimealla lämpimällä rikkihapolla. Rikkihapon lisäksi säiliöihin puhalletaan ilmaa. Kun reaktiota on tapahtunut määrätyn aikaa, muodostuu kylläinen kuparisulfaattiliuos, josta kuparisulfaattikiteet erottuvat sen jäähdyttyä.

Kidevedellisiä kuparisulfaattikiteitä

Cu + H2SO4 + 1/2 O2 → CuSO4 + H2O

Kidevedellistä kuparisulfaattia käytetään nahkateollisuudessa, levämyrkkynä, sähköparistoissa ja väriaineiden valmistuksessa.[3] Se on myös sallittu apuaine viinin maku- tai hajuvirheiden poistamiskäsittelyssä.[4] EU hyväksyi aiemmin (heinäkuuhun 2015 asti) kuparisulfaatin käytön luomuviinien viinirypäleiden kasvitautien torjunnassa.[5]

  1. Copper (II) Sulfate (Kupari(II)sulfaatti) Käyttöturvallisuustiedote. 25.10.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.11.2020.
  2. Kuparisulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti
  3. Kuparisulfaatti Suomen Luonnonmaalit. Viitattu 21.11.2016.
  4. Lisä- ja vierasaineet alkoholijuomissa sekä yliherkkyys (s. 24) Alko. Arkistoitu 4.8.2016. Viitattu 21.11.2016.
  5. Asetus (EU) N:o 203/2012 (Liite VIII a) Eur-Lex. 2012. Viitattu 21.11.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]