Kuun Maahan näkymätön puoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuun Maahan näkymätön puoli.
Keskushuipullinen Daedaulus-kraatteri on miltei Kuun kääntöpuolen keskellä. Sen läpimitta on 93 km. Kraatterin koordinaatit ovat 5,9° S, 179,4° E.

Kuun Maahan näkymätön puoli tai etäpuoli[1] jää aina Maasta katsoen näkymättömiin, sillä Kuu kääntää aina saman puolen kohti Maata sen vuoksi, että vuorovesivoimat ovat lukinneet sen pyörimään kiertoaikansa tahdissa. Kuun Maahan näkymätöntä puolta kutsutaan myös ”Kuun kaukaisemmaksi puoleksi” ja yleisessä kielenkäytössä joskus ”Kuun pimeäksi puoleksi”, joskin tosiasiassa Aurinko valaisee Maahan näkymätöntä puolta samalla tavoin kuin näkyvääkin puolta. Kuun toinen puoli muodostaa Kuun etupuolen eli Maahan näkyvän puolen.

Tosin Kuun akselin ympäri tapahtuu jonkinasteista heilumista, niin että Maasta käsin kyetään näkemään jopa 59 prosenttia Kuun pinnasta. Tätä Kuun heilumista sanotaan libraatioksi. Kuun toiseen puoleen kohdistui monenlaisia arveluita ennen sen näkemistä. Vuonna 1959 neuvostoliittolainen avaruusluotain Luna 3 otti ensimmäiset valokuvat Kuun toisesta puolesta. Myöhemmin monet muut luotaimet, muun muassa Zond 3 ja Lunar Orbiterit ovat kartoittaneet Kuuta. Yhdysvaltain Apollo 8:n lentäjät näkivät ensimmäisinä ihmisinä paljain silmin Kuun toisen puolen vuonna 1968 kiertäessään Kuun taitse laskeutumatta itse Kuuhun. Kuun Maahan näkymättömällä puolella on runsaasti kraattereita ja harvassa tummia basalttitasankoja, niin sanottuja ”meriä”. Kuun meille näkyvällä puolella tummia ”meriä” on 31,2 prosenttia, Kuun toisella puolella vain 2,5 prosenttia pinta-alasta.

Kuun Maahan näkymättömän puolen merkittäviä muodostumia ovat Aitkenin allas, Moskovan meri, Tsiolkovski-kraatteri ja Mare Orientale, joka näkyy tosin osin Maahan. Kuun toisella puolella on sen suurin varsinainen kraatteri, Hertzsprung. Tosin monet niin sanotut ”meret” ovat käytännössä laavalla täyttyneitä kraattereita, ja Aitkenin allas on laavalla täyttymätön jättikraatteri, jota pidetään aurinkokunnan suurimpana kraatterina. Jos tulevaisuudessa perustetaan kuuasema Kuun toiselle puolelle, asema on ihanteellinen radioteleskoopin paikka, sillä Maan radiolähetykset eivät siellä häiritse. Radioteleskoopin pohjaksi voisivat sopia maljamaiset kraatterit, esimerkiksi Daedalus ja Saha.

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]