Laulu tulipunaisesta kukasta (vuoden 1938 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1938 elokuvaa. Muista aiheesta tehdyistä teoksista katso Laulu tulipunaisesta kukasta.
Laulu tulipunaisesta kukasta
Ohjaaja Teuvo Tulio
Käsikirjoittaja Yrjö Kivimies
Regina Linnanheimo
Teuvo Tulio
Perustuu Johannes Linnankosken romaaniin Laulu tulipunaisesta kukasta (1905)
Tuottaja Teuvo Tulio
Säveltäjä Toivo Lampén
Kuvaaja Fred Runeberg
Leikkaaja Teuvo Tulio
Pääosat Kaarlo Oksanen
Rakel Linnanheimo
Mirjami Kuosmanen
Maire Ranius
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Teuvo Tulio
Ensi-ilta 4. joulukuuta 1938
Kesto 110 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Laulu tulipunaisesta kukasta on Teuvo Tulion ohjaama maalaisromanttinen suomalainen elokuva vuodelta 1938. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Johannes Linnankosken romaaniin Laulu tulipunaisesta kukasta. Elokuva on Tulion ensimmäinen kokonaan säilyneeksi tiedetty elokuva[1].

Elokuvassa ovat voimakkaasti läsnä maan, ilman ja veden elementit, ja punaisessa kukassa myös tuli. Koskenlaskukohtaukset ja kansallisromanttiset laulut siivittävät draamaa eteenpäin.

Tulio kertoo olleensa kiinnostunut lähinnä kirjan intensiivisistä rakkauskohtauksista mutta myös koskenlaskujaksoista, joita hän käytti sitten myös kolmessa myöhemmässä elokuvassa.[2]

Olavi Koskela lentelee kukasta kukkaan. Nuori ja salskea mies vaeltaa tukkilaisena maaseudulla, naiset ja maisemat vaihtuvat. Rikkaan Moision talon tytär Kyllikki ei kuitenkaan lankea polvilleen Olavin eteen. Uhkarohkea Olavi joutuu laskemaan hengenvaarallisen kosken voittaakseen Kyllikin suosion. Kuin ihmeen kaupalla nuorukainen suoriutuu laskusta, ja Kyllikin vastahakoisuus alkaa sulaa. Rakkaus roihahtaa, kun Olavi ja Kyllikki joutuvat uimaan vuolaan virran yli. Moision isäntä raivostuu kuullessaan nuoren parin naima-aikeista. Olavi ei tosin ole aivan tavallinen tukkilainen, vaan mahtavan Koskelan talon poika, joka on lähtenyt kotoaan riitaannuttuaan vanhempiensa kanssa. Hän vihastutti heidät aikoessaan naimisiin Annikki-piian kanssa.

Olavi ei ala taivutella Moision isäntää suopeammaksi paljastamalla todellisen, ”hienon” syntyperänsä, vaan lähtee jatkamaan vaellustaan. Hän kohtaa naisia, joiden kanssa on aiemmin maannut. Lopulta paljon kokenut mies palaa kotitilalle, jossa äiti makaa kuolinvuoteellaan ja antaa pojalleen menneet anteeksi. Isä on kuollut jo aiemmin. Olavi palaa Moision Kyllikin luo ja ottaa Kyllikin vaimokseen isännän vastustuksesta piittaamatta. Häihin mennessä Olavin todellinen henkilöllisyys rikkaan talon perijänä on selvinnyt, ja Moision isäntäkin on muikean tyytyväinen tyttärensä naimakauppaan.

Olavin ja Kyllikin avioliitto ajautuu kuitenkin kriisiin jo hääpäivänä. Olavi haluaa Kyllikin neitsyenä ja suuttuu, kun paljastuu että Kyllikillä on ollut miesystävä. Kyllikki taas muistuttaa Olavia tämän naisseikkailuista. Hurjalla vimmalla alkanut liitto seestyy vähitellen pariskunnan esikoisen synnyttyä. Synnit ovat saaneet sovituksensa.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Kaarlo Oksanen  Koskelan Olavi  
 Rakel Linnanheimo  Moision Kyllikki  
 Mirjami Kuosmanen  Annikki  
 Nora Mäkinen  Gaselli, Elli  
 Birgit Nuotio  tumma tyttö  
 Maire Ranius  Pihlajanterttu  
 Sylvi Palo  ilotyttö  
 Aku Peltonen  Tukkipomo  
 Veikko Linna  Moision isäntä  
 Lauri Korpela  Koskelan isäntä, Olavin isä  
 Ida Kallio  Koskelan emäntä  
 Onni Veijonen  Toivo  
 Elli Ylimaa  kätilö  
 Paavo Kuoppala  kylänpoika  
 Lauri Järvinen  Kaarlo Oksasen sijaisnäyttelijä  
 Rauli Tuomi  häävieraita  
 Yrjö Kostermaa  häävieraita  
 Lahja Heino  lapset hääjuhlassa  
 Aimo Järvelä  lapset hääjuhlassa  
 Eero Järvelä  lapset hääjuhlassa  
 Oiva Laakso  lapset hääjuhlassa  
 Kosti Nieminen  lapset hääjuhlassa  

Eräs Tv-maailman kriitikko pitää kokonaisuutta hienona ja visuaalisesti vahvana, vaikkakin arvioi lähikuvat kiimaisiksi latteuksiksi ja tahattomaksi komiikaksi.[1] Onnimanni Liukkonen toteaa, että kuumat tunteet saavat hetkittäin tahattoman koomista sävyä, mutta kokonaisuus on kuitenkin upea[3].

Muita versioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulion ohjaus Laulu tulipunaisesta kukasta on julkaistu DVD:nä. Mauritz Stiller ohjasi aiheesta elokuvan vuonna 1919, Per-Axel Branner vuonna 1934, Gustaf Molander vuonna 1956 ja Mikko Niskanen vuonna 1971.

  1. a b Päivän elokuvia. Tv-maailma 23/2012 s. 25.
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 14.6.2012, s. D 9.
  3. Liukkonen, Onnimanni: Laulu tulipunaisesta kukasta. Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 24/2014, s. 12.