Leo Suonpää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leo Suonpää

Leo Evald Suonpää (15. kesäkuuta 1911 Oulu12. maaliskuuta 1996 Tampere) oli suomalainen poliitikko. Hän oli kansanedustaja Suomen kansan demokraattisen liiton eduskuntaryhmässä (1954–1969), Tampereen kaupunginvaltuuston ja -hallituksen varapuheenjohtaja, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri (1966–1968), kolmesti presidentin valitsijamies (1956, 1962, 1968) sekä Suomen kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan jäsen (1954–1969, 1970–).[1]

Leo Suonpää osallistui politiikkaan kommunistien salaisissa soluissa 1930-luvulta alkaen. Hän istui tästä syystä kaksi vankilassa vuosina 1934–1936. Sotien jälkeen hän nousi julkisen SKP:n Tampereen piirijärjestön piirisihteeriksi. Hän luopui virasta tultuaan valituksi eduskuntaan 1954. Samana vuonna Suonpää nousi myös SKP:n korkeimpaan johtoon, poliittiseen toimikuntaan. Veli-Pekka Leppänen on pitänyt Suonpäätä tuon ajan merkittävimpänä "ei-helsinkiläisenä" suomalaiskommunistina.[2]

SKP:n jakauduttua 1960-luvun lopulla Suonpää siirtyi puolueopposition riveihin, joiden joukossa hän edusti maltillista siipeä.[2] Puolueen hajottua 1980-luvun puolivälissä Suonpää toimi huhtikuusta joulukuuhun 1986 Demokraattisen vaihtoehdon puheenjohtajana.[3]

  1. Leo Suonpää Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 158–159.
  3. Finparti – Puoluejohtajat linkki (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Grels Teir
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
19661968
Seuraaja:
Paavo Aitio