Maanjäristysvalot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maanjäristysvalot eli maanjäristyshohteet ovat voimakkaaseen maanjäristykseen liittyviä valoilmiöitä taivaalla.

Vuonna 373 eaa. Kreikassa merkittiin muistiin maanjäristykseen liittyvä valoilmiö. Kerrottiin valopilareiden ilmaantuneen taivaalle ennen maanjäristystä, joka tuhosi Heliken ja Buran kaupungit.

Vielä 1900-luvun alkupuolella ilmiötä pidettiin pelkkänä myyttinä, kunnes Japanissa otettiin valokuvia valoista 1960-luvulla.

Esiintyminen ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanjäristysvaloja havaitaan eniten maanjäristyksen aikana, mutta myös hiukan järistyksen jälkeen, ja joskus vähän ennen järistystä. Maanjäristysvalojen muoto muistuttaa lähinnä revontulia. Väriltään valot ovat sinertäviä tai valkoisia. Yleensä valot loistavat taivaalla useita sekunteja, mutta myös kymmeniä minuutteja kestäviä valoja on havaittu.

Joissakin maanjäristyksissä syntyy myös sähkömagneettista säteilyä, joka häiritsee radiolähetyksiä. Näin oli esimerkiksi Chilen ison maanjäristyksen aikana vuonna 1960.

Tunguskan räjähdykseen, joka tapahtui Siperiassa Venäjällä vuonna 1908, ja jonka syy on edelleen epävarma, liittyi voimakasta ilmakehän hohdetta, joka näkyi Länsi-Euroopassa asti.

Mistä valot johtuvat?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmiön synty on tuntematon, mutta siitä on monia teorioita

Maanjäristysvalot ufojen selittäjinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapani Koivulan kirjassa Ufojen kosminen viesti mainitaan, että ufoja nähdään vuoristoissa. Michael Persinger esitti väitteen vuonna 1975, että jotkut ufot johtuisivat maanjäristyksiä edeltävistä pietsovaloilmiöistä. Näillä ilmiöillä voidaan yrittää selittää monia Hessdalenin ja Pudasjärven ufojalähde?. Ilmiötä ufojen selittäjänä ei ole täysin varmistettu.

Pietsovaloilmiö ufojen selittäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietsosähköisen ilmiön tiedetään synnyttävän sähköä siten, että kun pietsoilmiötä tuottavaa kidettä puristetaan tai taivutetaan, se synnyttää sähköä. Riittävän voimakkaat sähkökentät synnyttävät valoa. Jos kalliossa on jännityksiä ja pietsoilmiölle sopivia kvartsikiteitä, silloin syntyy valoilmiöitä ja sähkökenttiä ennen maanjäristyksiä. Valo on enimmäkseen infrapunaista, mutta voi olla joskus näkyvääkin.

Pietsoilmiötä esiintyy siirroslinjojen lähellä, mutta joskus jopa yli 100 km päässä niistä. Valoilmiöt syntyvät, kun sähkökenttä virittää ilman atomien elektroneja. Esimerkiksi Dan Matsson mainitsee valoilmiöitä havaitun 1500 kertaa Hessdalenissa ennen maanjäristyksiä[1]. Pietsoilmiöön liittyy muun muassa surisevaa ääntä, tukehduttavaa tunnetta ja epileptisen kohtauksen kaltaisia oireita.

Devereuxin triboluminesenssi-ufot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isossa-Britanniassa Paul Devereux on esittänyt Michael Persingerin pietsovaloteoriaan kohdistetun kritiikin vuoksi ajatuksen, jonka mukaan maan lähellä olevat valot selittyisivät niin sanotulla triboluminesenssilla. Triboluminesenssi syntyy, kuin joitain aineita taivutellaan, ja sen lähisukulainen fraktoluminesenssi näitä aineita rikottaessa.

  1. Katoavatko ufot, Kari A. Kuure Juhani Kyröläinen Göte Nyman Jukka Piitonen, Ursan julkaisuja 1948, Ursa Helsinki 1993, Gummerus Jyväskylä 1993 ISBN 951-9269-67-3, ISSN 0357-7937, sivu 111-