Metodologinen individualismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Metodologinen individualismi on sosiologian tutkimussuunta. Se korostaa yksilön valintojen ja yksilön intentionaalisten ja motivationaalisten tekijöiden osuutta sosiaalisissa ilmiöissä.

Metodologinen individualismi näkee yhteiskunnan ja kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt yksilöiden tekoina ja valintoina. Yhteiskunnalliset suhteet ovat siten palautettavissa yksilöiden välisiksi face-to-face-suhteiksi. Ajatussuunta ei hyväksy sosiaalisen ilmiön autonomiaa. Tämä on vastakkaista sosiologian pääsuuntausten kanssa. Sen sijaan analyyttisen filosofian toiminnan teoria ja monet taloustieteen koulukunnat pitävät metodologista individualismia lähtökohtanaan.

Ontologisen ja metodologisen individualismin ero

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ontologinen individualismi on metodologista individualismia lievempi kanta. Ontologisen individualismin mukaan yhteiskuntatieteen tutkimuskohde ”viime kädessä” koostuu yksilöistä eli viime kädessä vain yksilöt ovat olemassa yhteiskunnassa. Ontologinen individualismi ei metodologisen individualismin tapaan vaadi sitä, että yhteiskuntatieteen terminologia ei saa eksplisiittisesti viitata mihinkään yliyksilöllisiin seikkoihin kuten luokkaan, ideologiaan tai diskurssiin.

Metodologisen individualismin vastakohta on metodologinen kollektivismi tai holismi. Metodologisen holismin mukaan yksilön toimintaa tulee selittää yhteiskunnallisten rakenteiden kautta.

  • Kenneth J. Arrow (1994), "Methodological Individualism and Social Knowledge," American Economic Review, 84 (2), Lataussivu (maksullinen) s. 1-9.
  • Kaushik Basu (2008), "Methodological Individualism," The New Palgrave Dictionary of Economics, 2nd Edition. Tiivistelmä.
  • Brian Epstein (2009), "Ontological Individualism Reconsidered," Synthese, 166(1), s. 187–213.
  • Friedrich A. Hayek (1948), Individualism and Economic Order.
  • Friedrich A. Hayek (1952), The Counter-Revolution of Science: Studies in the Abuse of Reason.
  • Joseph Heath (2005), "Methodological Individualism", Stanford Encyclopedia of Philosophy, Edward N. Zalta (ed.), Eprint.
  • Geoffrey Hodgson, (2007) "Meanings of Methodological Individualism", Journal of Economic Methodology 14(2), June, s. 211–26.
  • Harold Kincaid (2008), "individualism versus holism," The New Palgrave Dictionary of Economics, 2nd Edition. Tiivistelmä.
  • Steven Lukes (1968), "Methodological Individualism Reconsidered," British Journal of Sociology 19, s. 119–129.
  • Veli-Pekka Parkkinen (2007), "Makrokausaatiosta yhteiskuntatieteissä", Filosofian pro gradu, Jyväskylän yliopisto
  • Antti Rannisto (2006), "Prosessuaalisen toiminnan teoria - Puitteistuneen toimijuuden pragmatistinen kuvaus", Sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto
  • Ron McClamrock (1991), "Methodological Individualism Considered as a Constituive Principle of Scientific Inquiry", Philosophical Psychology.
  • Ludwig von Mises, "The Principle of Methodological Individualism", chapt. 2 in Human Action, Eprint.
  • Joseph Schumpeter (1908), Das Wesen und der Hauptinhalt der theoretischen Nationalökonomie (München und Leipzig: Duncker und Humblot).
  • Joseph Schumpeter (1909), "On the Concept of Social Value", Quarterly Journal of Economics, 23(2), February, s. 213–32.
  • Yoshinori Shiozawa (2004), Evolutionary Economics in the 21st Centrury: A Manifest, Evolutionary and Institutional Economics Review 1(1), November, s. 5-47.
  • Lars Udéhn (2001), Methodological Individualism: Background, History and Meaning (London and New York: Routledge).
  • Lars Udéhn (2002), "The Changing Face of Methodological Individualism", Annual Review of Sociology, 28, s. 479–507.