Naiset, jotka minulle annoit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naiset, jotka minulle annoit
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Aarne Tarkas
Käsikirjoittaja Aarne Tarkas
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarne Tarkas
Pääosat Rauha Rentola
Stig Fransman
Elina Salo
Toivo Mäkelä
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 1962
Kesto 101 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Naiset, jotka minulle annoit on Aarne Tarkaksen ohjaama elokuva vuodelta 1962. Se on teatterin maailmaan sijoittuva kolmiodraama, jonka käsikirjoitus on Tarkaksen oma.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Rauha Rentola  Laura Sora, ent. Luotola  
 Stig Fransman  Erkki Sora  
 Elina Salo  Kati Korpi  
 Toivo Mäkelä  teatterin johtaja Leo Luotola  
 Kalervo Nissilä  Hämeen teatterin johtaja Pentti Koskela  
 Risto Mäkelä  kauppaneuvos Ahokas  
 Tamara Lund  näyttelijä  
 Mikko Niskanen  näyttelijä  
 Kaarlo Wilska  näyttelijä  
 Liisa Pakarinen  näyttelijä  
 Katriina Helkesalo  Eva Sora  
 Susanna Vilska  Lea Sora  
 Tauno Söder  näyttelijä kahviossa  
 Heikki Värtsi  tanssija kahviossa  
 Aarne Tarkas  mies kulisseissa  
 Irja Rannikko  näyttelijä  
 Vilho Kekkonen  näyttelijä  
 Elin Aaltonen  hovimestari  
 Einari Ketola  näyttelijä  
 Anita Saarikallio  näyttelijä  
 Leo Mustonen  posteljooni  
 Kalevi Kahra  näyttelijä harjoituksissa  
 Regina Keso  nainen katsomossa / Regina, kuvaussihteeri  
 Ilmari Tähtelä  näyttelijä eteisessä  
 Aarne Laine  Helsingin teatterin johtaja Kanerva  
 Pentti Taivainen  näyttelijä  
 Gunnel Hanén  näyttelijä  
 Oiva Luhtala  näyttelijä  
 Kalevi Hartti  näyttelijä  
 Aimo Paapio  näyttelijä  
 Åke Lindman  elokuvaohjaaja  
 Alf Salin  studiopäällikkö  
 Paavo Hukkinen  Peltola, näyttelijä  

Aikalaisarvioissa elokuva tyrmättiin lähes yksimielisesti. Likipitäen karikatyyriksi sitä luonnehti Paula Talaskivi. Näyttelijät saivat arvioissa kuitenkin kiitosta, ja yksi kriitikko jopa sanoi yhteenvetona: ”Filmi on tuore ja hyvä”.[1]

Eräässä myöhemmässä kritiikissä elokuvaa luonnehditaan epätasaiseksi ja ailahtelevaksi. Vaikka Elina Salo miellyttää arvion esittäjää, Salon repliikit ovat hänestä kömpelöitä.[2] Joku on nähnyt vilpillisten suhteiden kuvauksessa vilpittömyyttä ja toinen aiheen omakohtaisuuteen tai ainakin sen läheisyyteen viittaavaa kipeyttä.[1]

  1. a b Lehdistöarvioita. Elonet.fi. Viitattu 28.5.2013.
  2. AL: Päivän elokuvia. Tv-maailma 21/2013, s. 17.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.