Pareton periaate

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pareton periaate voi päteä esimerkiksi rahankeräykseen; 20 % ihmisistä lahjoittaa 80 % kokonaissummasta.

Pareton periaate on Pareto-jakaumien erityistapaus, jonka mukaan missä tahansa ilmiössä 80 % seurauksista johtuu 20 %:sta syistä.

Italialainen Vilfredo Pareto tutki 1800-luvun Englannissa vuoden 1897 kesästä vaurauden jakautumista suhteessa väestöön. Tutkimusten tuloksena syntyi epäoikeudenmukaisen jakautumisen teoria, ja Pareton havainto tunnetaan nykyään 80/20-sääntönä. Englantilainen George Zipf havaitsi kielitieteellisissä tutkimuksissaan vuonna 1949 Pareton vaurauskäyrää vastaavan ilmiön (hyvin pientä osaa kielen sanastosta käytetään erittäin paljon ja hyvin suurta osaa vastaavasti erittäin vähän). Nämä tulokset tunnetaan Zipfin lain nimellä.[1]

Pitkä häntä (engl. the Long Tail) tarkoittaa liiketoiminnan yhteydessä tilannetta, jossa liiketoimintaympäristön muutos mahdollistaa kannattavan liiketoiminnan potenssijakauman vähävolyymisellä alueella.[2] Pitkä häntä -ilmiöstä huolimatta Pareton periaate on edelleen voimassa.[3]

80/20-sääntö ymmärretään usein väärin. Tähän on useita syitä:

  1. Suhde ei ole juuri koskaan tasan 80/20. Esimerkiksi suurissa tuotevalikoimissa suhde on usein lähempänä lukuja 80/10, eli jo 10 % tuotteista riittää tuottamaan 80 % myynnistä.
  2. Suhdeluku 80/20 voi antaa sen kuvan, että lukujen summan olisi tarkoitus olla aina 100 %. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska kyseiset osuudet lasketaan eri asioista.
  3. Se, että (esimerkiksi) suhde 80/20 olisi voimassa jossakin tilanteessa, ei sulje pois muita rinnakkaisia suhdelukuja. Esimerkiksi yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että 30 % tuotteista tuottaa 95 % myynnistä. Tämä ei ole millään tavoin ristiriidassa 80/20-suhteen kanssa, mutta toisaalta 95/30-suhdetta ei voida myöskään päätellä 80/20:n perusteella.
  4. Suhteessa voidaan verrata keskenään asioita, joilla ei ole loogista yhteyttä.
  5. Suhdetta voidaan käyttää kuvaamaan ilmiöitä, joiden kuvaamiseen se ei sovi.[4]
  • Anderson, C. 2006. Pitkä häntä: Miksi tulevaisuudessa myydään vähemmän enempää. Suomentanut Pietiläinen, K. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 978-952-5697-01-8.
  1. Anderson 2006, s. 141.
  2. Anderson 2006, s. 66–67.
  3. Anderson 2006, s. 146.
  4. Anderson 2006, s. 146–147.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]