Pjotr Nikolajevitš Romanov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pjotr Nikolajevitš Romanov

Suuriruhtinas Pjotr Nikolajevitš Romanov (10. tammikuuta 1864 Pietari, Venäjän keisarikunta17. tammikuuta 1931 Antibes, Ranska) oli venäläinen aatelismies ja keisari Nikolai I:n pojanpoika.

Pjotr syntyi Nikolai Nikolajevitš Romanov vanhemman ja Alexandra von Oldenburgin pojaksi. Hänen vanhempi veljensä oli suuriruhtinas, kenraali Nikolai Nikolajevitš Romanov nuorempi.

26. heinäkuuta vuonna 1889 Pjotr nai Militza (Milica) Petrović-Njegošin, Montenegron kuninkaan Nikola I Petrović Njegošin tyttären.[1] Hänen veljensä Nikolai puolestaan nai Militzan sisaren Anastasian vuonna 1907. Molemmat olivat hartaita ortodokseja ja montenegrolaiset olivat myös panslavisteja. Avioliitosta syntyi 4 lasta:

Perheellä oli vaikutusvaltainen asema keisarillisessa hovissa 1900-luvun alussa. Helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 Pjotr ja Militza siirtyivät Krimille ja myöhemmin 1919 pakenivat Etelä-Ranskaan, jossa Pjotr kuoli vuonna 1931. Suuriruhtinatar Militza Nikolajevna Romanova kuoli Aleksandriassa, Egyptissä vuonna 1951.

  1. Af Storfostersdömet Finlands författnings. Finlands Allmänna Tidning, 13.11.1889, nro 265, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2015.