Puolan kommunistinen puolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puolan kommunistisen puolueen käyttämiä tunnuksia.

Puolan kommunistinen puolue (puolaksi Komunistyczna Partia Polski, KPP) oli Puolan toisessa tasavallassa vuosina 1918-38 toiminut kommunistinen puolue.[1]

Puolan kommunistinen puolue perustettiin 16. päivänä joulukuuta vuonna 1918 nimellä Puolan kommunistinen työväenpuolue (puolaksi Komunistyczna Partia Robotnicza Polski, KPRP). Nimi muutettiin Kominternin ohjeiden mukaiseksi vuonna 1925.[1][2]

Puolan kommunistinen puolue syntyi, kun kaksi vallankumouksellista puoluetta, Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiaalidemokratia ja Puolan sosialistipuolue - vasemmisto, yhdistyivät. Puolueohjelma perustui Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiaalidemokratian puolueohjelmaan. Puolan kommunistisen puolueen keskuskomiteaan valittiin kuusi jäsentä molemmista yhdistyneistä puolueista: Władysław Kowalski-Grzech, Henryk Stein-Domski, Franciszek Grzelszczak-Grzegorzewski, Franciszek Fiedler, Adolf Zalberg-Piotrowski ja Szczepan Rybacki Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiaalidemokratia -puolueesta sekä Józef Ciszewski, Maksymilian Horwitz-Walecki, Henryk Iwiński, Maria Koszutska-Kostrzewa, Stefan Królikowski ja Wacław Wróblewski Puolan sosialistipuolue - vasemmisto -puolueesta.[1][2]

Puolan kommunistinen työväenpuolue kiellettiin vuonna 1919 sen jälkeen, kun se oli ryhtynyt tukemaan Neuvosto-Venäjää sodassa Puolaa vastaan.[1] KPRP:n edustaja Józef Unszlicht osallistui Kominternin ensimmäiseen kongressiin maaliskuussa vuonna 1919.[2] Heinäkuun 23. päivänä vuonna 1920 perustettiin Moskovassa Väliaikainen puolalainen vallankumouskomitea, jonka tarkoitus oli Neuvosto-Venäjän ohjauksessa vastata Puolan toisen tasavallan siirtymisestä sosialistiseksi tasavallaksi sen jälkeen, kun puna-armeija olisi ensin voittanut sodan. Myöhemmin komitean oli tarkoitus luovuttaa valta KPRP:lle. Puna-armeijan tappio kuitenkin vesitti suunnitelman.[3]

Korkeinta valtaa KPRP:ssä käyttivät vuoden 1922 puoluekokouksen jälkeen Adolf Warski, Maksymilian Horwitz ja Maria Koszutska.[2] Vuodesta 1922 lähtien Puolan kommunistinen työväenpuolue osallistui kansalliskokouksen vaaleihin osana ryhmittymää, jonka nimi oli Kaupunkilais- ja maalaisproletariaatin liitto (puolaksi Związek Proletariatu Miast i Wsi).[1] Vuoden 1928 vaaleissa kommunistit saivat 7 edustajaa 444 edustajan kansalliskokoukseen.[4]

Puolan kommunistiseen puolueeseen kuuluivat autonomisina osina Läntisen Valko-Venäjän kommunistinen puolue, Länsi-Ukrainan kommunistinen puolue ja Ylä-Sleesian kommunistinen puolue.[4]

KPP teki kohtalokkaan virheen asettuessaan vuonna 1926 tukemaan Józef Piłsudskia vallankaappauksessa. Stalin tuomitsi KPP:n menettelyn, minkä jälkeen puolueen merkitys Kominternin politiikassa laski.[2]

Espanjan sisällissodan aikana Puolan kommunistinen puolue organisoi kansainvälisten prikaatien värväyksen.[4]

Stalinin vainojen aikana kaikki Puolan kommunistisen puolueen Neuvostoliitossa oleskelleet johtajat ja suuri osa Neuvostoliitossa oleskelleista Puolan kommunistisen puolueen jäsenistä teloitettiin.[4]

Lakkauttaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komintern lakkautti Puolan kommunistisen puolueen Stalinin määräyksestä vuonna 1938.[4]