Qigong

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tohtori Hu Yuen Xian esittelemässä qigongia.

Qìgong (氣功; yksinkert. 气功, pinyin: qìgōng; Wade-Giles: ch'i kung) on kiinalainen oppi ruumiin qin eli energian ylläpidosta, vahvistamisesta ja elvyttämisestä ruumiillisen liikunnan ja henkisten harjoitusten avulla. Päämääränä on "terve sielu terveessä ruumiissa".

Qigong sisältää viisi oppisuuntaa:

Kaikki qigongin oppisuunnat sisältävät sekä ulkoisia (外功 wàigōng) että sisäisiä (内功 nèigōng) harjoituksia.

Waigong eli ulkoinen harjoitus on fyysisten liikkeiden suorittamista ja niiden koordinointia hengityksen kanssa. Huomiota kiinnitetään tapaan, jolla qin kulkua pitkin meridiaaneja vahvistetaan. Tunnetuimpia qigongin lännessä harjoitettuja muotoja ovat wushu-qigongin laji taijiquan sekä gongfu (kungfu), joka todellisuudessa on vain länsimaisten omaksuma nimitys wushulle.

Neigongin eli sisäisen harjoituksen tarkoituksena on hengitysharjoitusten ja mielen keskittymisen avulla tehostaa qi-virtojen kulkua kehossa. Harjoitukset ovat meditatiivisia. Neigongin kolme perusosaa ovat:

  • Keho: asento ja hengitys
  • Suu: mantran lausuminen
  • Mieli: qi seuraa ajatusta eli ajatuksen avulla johdetaan energiaa haluttuja polkuja pitkin eri puolille kehoa.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.