Ristisaatto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ristisaatto (kreik. λιτανεία πομπή, ven. крестный ход) on ortodoksisen kirkon kirkkokansan tekemä saatto, kulkue, jossa voidaan esimerkiksi kiertää kirkkoa tai kulkea johonkin kirkolliseen kohteeseen muualla. Saatolla on pitkät, aina varhaiskristillisyyteen asti ulottuvat perinteensä, jolloin muun muassa kastetut kulkivat saatossa.

Ristisaatto Uspenskin katedraalin luona pitkäperjantaina 2003; lyhdyn ja ristin kantajilla yllään alusviitta ja stikari, ristin kantajalla ja hänen takanaan kahdella lukijanarvoisella laulajalla myös papillinen päähine, kalotti eli skufia; lyhtyä kantaa alidiakoni. Lukijoiden takana kuoro ja sen perässä pappi ja hautausikoni. Mustat asut kertovat että kysymyksessä on Kristuksen hautauspalvelus

Saattoja järjestetään muiden muassa praasniekan ja joskus myös teofanian suuren vedenpyhityksen yhteydessä. Ristisaatoista tunnetuin lienee silti ortodoksisen kirkon pääsiäisyönä järjestämä ristisaatto, jossa kierretään kirkon ympäri keskiyöllä.

Pääsiäiskoristeinen ylösnousemuskynttelikkö papin kädessä toisen pääsiäispäivän liturgiassa

Ristisaaton kokoonpano on pääsiäisenä, teofaniassa ja praasniekoissa seuraava: ensimmäisenä on lyhty, sen jälkeen risti, evankeliumikirja, kirkkoliput, kanttori ja kuoro, juhlaikoni, muut mahdolliset ikonit, pääsiäisviikolla myös artos eli pääsiäisleipä ikonilla varustetussa kangaspussissaan, papisto ja lopuksi kirkkokansa. Papeilla on käsiristit, joihin pääsiäisaikana liitetään erillinen ristin edessä pidelty ylösnousemuskynttelikkö, diakonit suitsuttavat ja kantavat toisessa kädessään diakoninkynttilää. Jos mukana ei ole diakonia, pappi myös suitsuttaa. Helsingin seurakunnassa on tapana, että ylösnousemuskynttelikköä kannetaan nykyisin yksinään ilman ristiä korostamaan juhlan perusajatusta. Uspenskin katedraalissa on myös yksi kiinteällä ylösnousemuskyntteliköllä varustettu papin käsiristi, joskin sitä käytetään harvoin. 2000-luvulla alkoi käytäntö että kyseistä ristiä käyttää vain palvelusta johtava piispa.lähde? Ristisaaton aikana lauletaan juhlaveisua. Koska saatoissa kannettavassa ristissä on sekä ristiinnaulitun kuva että toisella puolella ylösnousemusikoni, väliaikana pääsiäisyöstä helatorstaihin ristiä kannetaan niin että ylösnousemusikoni on eteenpäin. Muulloin eteenpäin näyttää ristiinnaulittu.

Hautajaisissakin järjestetään toisinaan ristisaatto: jos vainajan hauta on samalla kirkkomaalla kuin siunauskirkko, voidaan arkku viedä sinne ristisaatossa. Tällöin ristisaatossa kannetaan kärjessä vain lyhtyä ja vainajan omaa hautaristiä, mutta ei kirkkolippuja tai lisäikoneita; arkun kannelle asetetaan evankeliumikirja saaton ajaksi.lähde?

Näin myös pitkäperjantain eli ortodoksisittain Suuren Perjantain ristisaatossa eli Kristuksen hautauspalveluksessa: saattoon kuuluu vain lyhty, risti ja Kristuksen hautausikoni, jonka alla kulkee evankeliumikirjaa kantava pappi. Kanttori ja mahdollinen kuoro kulkevat aina heti ristin takana, vasta sitten tulevat muut. Kuoro laulaa tämän ristisaaton aikana Pyhän Kolminaisuuden virttä:

»Pyhä Jumala – Pyhä Väkevä – Pyhä Kuolematon, armahda meitä!»

Jos evankeliumia kantaa piispa, voidaan hautakuvan yläpuolella pidellä ripidejä.

Tämä ristisaatto on ainoa, jossa käytetään mustia jumalanpalveluspukuja. Valamon luostari on poikkeus: jos munkin hautajaiset sattuvat Suurelle viikolle, hänen hautajaisissaan käytetään mustia jumalanpalveluspukuja, vaikka yleensä hautajaisissa käytetään valkoisia asuja korostamaan ylösnousemusta. lähde?

Samoin eri tapahtumien yhteydessä voidaan järjestää pienimuotoisempia ristisaattoja: esimerkiksi kristittyjen ykseyden rukousviikolla tammikuussa 2010 papisto ja kirkkokansa siirtyi vigilian jälkeen Uspenskin katedraalista yhteiseen hartaushetkeen Helsingin tuomiokirkkoon ristisaatossa, jossa oli vain saattoristi kärjessä ja pari ikonia, ei lyhtyä ja kirkkolippuja. Papisto suitsutti matkan ajan ja kanttorin johdolla saatto lauloi juhlaveisuja.

Suuri ristisaatto järjestettiin Helsingissä 13. elokuuta 2011 kun konservoinnista kotiin palannut ihmeitätekevä Kozelštšinan Jumalanäidin ikoni vietiin ristisaatossa Pyhän Kolminaisuuden kirkosta Uspenskin katedraaliin.[1] Ikonia kantoi erillisessä telineessä neljä ortodoksista varusmiestä joista kolme oli kreikkalaisia ja yksi kopti. Koko saaton ajan toimitettiin rukouspalvelusta, Keisarinnan Kiven luona Kauppatorilla pysähdyttiin erikseen lukemaan evankeliumi. Seuraavana päivänä, Uspenskin katedraalin praasniekan yhteydessä ikoni vietiin jälleen ristisaatossa Katajanokan kolmioon jossa toimitettiin juhlan pieni vedenpyhitys.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]