Shakkiolympialaiset 1939

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Järjestyksessään kahdeksannet shakkiolympialaiset pidettiin 24. elokuuta19. syyskuuta vuonna 1939 Buenos Airesissa, Argentiinassa.

Koska olympialaisiin osallistui yhteensä 27, päätettiin pitää ensin alkukarsinnat, ja sen jälkeen pelata finaalit kahdessa lohkossa.

Kisojen finaalit alkoivat 1. syyskuuta, samana päivän alkoi myös toinen maailmansota. Tämä aiheutti hämmennystä etenkin eurooppalaisissa joukkueissa, minkä seurauksena useita pelaajia vetäytyi kisoista. Englannin joukkue vetäytyi kokonaan. Järjestäjät kokoontuivat kaikkien joukkueiden kapteenien kanssa pohtimaan, miten kisoille käy. Kisoja päätettiin jatkaa loppuun saakka.[1][2]

Koska osa maista oli sodassa keskenään, niiden pelaajat kieltäytyivät pelaamasta keskenään. Useita otteluita sovittiin tasapeliksi tuloksella 2-2. Näihin kuuluivat muun muassa Ranska-Saksa ja Puola-Saksa.[1]

# Maa Pelaajat Pisteet
1  Saksa Eliskases, Michel, Engels, Becker, Reinhardt 36
2  Puola Tartakower, Najdorf, Frydman, Regedziński, Sulik 35,5
3  Viro Keres, Raud, Schmidt, Friedemann, Türn 33,5
4  Ruotsi Ståhlberg, Lundin, Bergkvist N., Danielsson, Ekenberg 33
5  Argentiina Grau, Piazzini, Bolbochán Jac., Guimard, Pleci 32,5
6 Böömin–Määrin protektoraatti Opočenský, Foltys, Pelikán, Skalička, Zíta 32
7  Latvia Petrovs, Apšenieks, Feigins, Endzelīns, Melngailis 31,5
8  Alankomaat van Scheltinga, Cortlever, De Groot, Prins, De Ronde 30,5
9  Palestiina Czerniak, Foerder, Winz, Kleinstein, Rauch 26
10  Ranska Alehin, Gromer, Kahn, Rometti, Dez 24,5
11  Kuuba Capablanca, López, Alemán, Blanco, Planas 22,5
12  Chile Castillo, Flores, Letelier, Salas, Reed 22
13  Liettua Mikėnas, Vaitonis, Luckis, Tautvaišas, Andrašiūnas 22
14  Brasilia Trompowsky, Silva Rocha, Cruz W., Souza Mendes, Cruz Filho 21
15  Tanska Enevoldsen, Poulsen, Christensen, Sørensen, Larsen 17,5
16  Englanti Englannin joukkue luovutti toisen maailmansodan takia.
# Maa Pelaajat Pisteet
17  Islanti Möller, Ásgeirsson, Guðmundsson, Þorvaldsson, Arnlaugsson 28
18  Kanada Morrison, Yanofsky, Opsahl, Holowach, Helman 28
19  Norja Rojahn, Larsen, Rebnord, Austbø 27
20  Uruguay Rotunno, Hounie Fleurquin, Gulla, Roux-Cabral, Olivera 26
21 Bulgarian vuosina 1878–1944 käytössä ollut lippu. Bulgaria Tsvetkov, Neikirch, Kiprov, Kantardzhiev, Karastoichev 25,5
22  Ecuador Ponce, Morales, Sierra, Suarez Dávila, Ayala 21
23  Guatemala Vassaux, Asturias, Cruz Bulnes, Salazar 15,5
24  Irlanti O'Hanlon, O'Donovan, Kerlin, Minnis, Nash 15,5
25  Peru Dulanto, Pinzón Solis, Castro de Mendoza, Soto, Cayo 14
26  Bolivia Cordova, Baender, Rodríguez Hurtado, Zavala, Reyes Velasco 10
27  Paraguay Díaz Pérez, Espínola, Laterza, Boettner, Aponte 9,5

Henkilökohtaiset palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtaiset palkinnot jaettiin molemmissa finaaleissa. Vain finaalien suoritukset laskettiin mukaan. Palkinnot on lueteltu alkaen pöydältä yksi.

  • José Raúl Capablanca (Kuuba)
  • Heinz Foerder (Palestiina) ja Miguel Najdorf (Puola)
  • Ludwig Engels (Saksa)
  • Gunnar Friedemann (Viro)
  • Isaias Pleci (Argentiina)
  • Ernst Rojahn (Norja)
  • Daniel Yanofsky (Kanada)
  • Jón Guðmundsson (Islanti)
  • Mihail Kantardzhiev (Bulgaria)
  • Guðmundur Arnlaugsson (Islanti)

Sodan takia useat pelaajat jäivät vakituisesti Argentiinaan. Heihin kuuluivat muun muassa: Miguel Najdorf, Paulino Frydman, Gideon Stahlberg, Erich Eliskases, Paul Michel, Ludwig Engels, Albert Becker, Heinrich Reinhardt, Jiří Pelikán, Karel Skalička, Markas Luckis, Movsas Feigins, Ilmar Raud, Moshe Czerniak, Meir Rauch, Victor Winz, Aristide Gromer, Franciszek Sulik, Adolf Seitz, Chris De Ronde, Zelman Kleinstein, Sonja Graf ja Paulette Schwartzmann.[3]