Sjundbyn kartano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sjundbyn kartanolinna
Sjundby slott
Sjundbyn kartano.
Sjundbyn kartano.
Sijainti Siuntio, Uusimaa
Rakennustyyppi Kartanolinna
Perustettu 1417
Valmistumisvuosi 1560
Rakennuttaja Jakob Henriksson Hästesko
Omistaja Adlercreutzien suku
Runkorakenne Harmaakivi
Julkisivumateriaali Harmaakivi
Kerrosluku 3
Verkkosivut
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Sjundbyn kartano vuoden 1982 postimerkissä.

Sjundbyn kartano on kartanolinna Siuntiossa Uudellamaalla. Kartanon historia tunnetaan vuodesta 1417. 1560-luvulla Kustaa Vaasan tallimestari Jakob Henrikinpoika rakennutti paikalle harmaakivisen linnan. Sjundby on ehtinyt historiansa aikana kuulua monelle aatelissuvulle. Tunnetuin omistaja oli Sigrid Vaasa, Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär, joka emännöi linnaa vuosikymmenien ajan. Lohjalta peräisin oleva Adlercreutzin suku on hallinnut tilaa 1700-luvulta lähtien lukuun ottamatta Porkkalan vuokra-aikaa. Neuvostoliittolaisten sotilaiden jäljiltä linna piti remontoida täysin. Nykyisin se on yksityiskotina.[1]

Sjundbyn linnan omistaja mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1417. Tuolloin tilan omisti Lasse Skytte.

Seuraavan kerran Sjundby mainitaan Jakob Henrikinpoika Hästeskon omistaessa Sjundbyn 1500-luvun puolivälissä. Hästeskon aikana tilasta rakennettiin nykyisenlainen suurtila linnamaisine päärakennuksineen. Kuningas Kustaa Vaasa vieraili Sjundbyn tilalla 1. joulukuuta 1555 ja vaikuttui kartanosta niin paljon, että halusi ehdottomasti tehdä siitä kuninkaankartanon. Jo vuonna 1556 Sjundby oli nimetty kuninkaankartanoksi ja perustettu uusi "Sjundbygårdin lääni", joka kattoi Siuntion, Kirkkonummen, Inkoon ja myöhemmin myös Espoon alueet. Kartano antoi varusteita, ruokaa ja hevosia kaikille, jotka matkasivat kruunun asioilla. Aika lääninä ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Vuonna 1558 Raasepori nousi Sjundbyn ohi.[2]

Sigrid Vaasa saapui Sjundbyhyn vuonna 1603. Hänen ajastaan Sjundbyssä ei ole säilynyt paljoa tarkkaa tietoa. Tiedetään kuitenkin, että hänen äitinsä Kaarina Maununtytär vieraili Sjundbyssä, jonka kunniaksi kartanolinnassa on nimetty Kaarina Maununtyttären huone. Sigrid Vaasa palasi Ruotsiin hoviin mennessään naimisiin. Vuonna 1618 kartanon omistajuus siirtyi Åke Tottille. Tott tuli tunnetuksi hakkapeliittojen johtajana, ja monet hakkapeliitat olivatkin alun perin siuntiolaisia.

Vuoden 1660 joulukuussa Ernst Johan Creutz ostaa Sjundbyn. Creutz remontoi kartanolinnaa ja perusti pihapiiriin uuden puutarhan.[3]

Tomas Teuterström osti Sjundbyn 1600-luvun lopussa ja vuonna 1700 Ruotsin kuningas aateloi hänet nimellä Adlercreutz. Tästä alkoi Adlercreutzien yli 300-vuotinen historia Sjundbyn kartanolinnassa.

Isonvihan aikaan Sjundby kärsi suuria vaurioita. Muun muassa kaakeliuunit ja ikkunat tuhoutuivat, kun kartano ryöstettiin. Siuntion Pyhän Pietarin kirkkokin kärsi isonvihan aikana suuria tuhoja, jonka takia siuntiolaiset pitivät jonkin aikaa jumalanpalveluksia Sjundbyssä.

Uudenkaupungin rauhan jälkeen kartanon uusi omistaja Helena Adlercreutz alkoi remontoida pahoin kärsinyttä päärakennusta. Kuitenkin 1. toukokuuta 1723 tuli pääsi irti ja tuhosi kartanolinnan katon kokonaan.[4]

1800-luvulla Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Sjundbyhyn rakennettiin muun muassa näköalatorni Helene Schjerfbeckin veljen Magnus Schjerfbeckin piirustusten mukaan vuonna 1892. Kartanolinnan tuolloinen omistaja Tomas Adlercreutz oli taiteilija Helene Schjerfbeckin kummi ja Schjerfbeck vietti useita kesiä Sjundbyssä. Taiteilija on taulussaan kuvannut Sjundbytä.

Arkkitehti Berndt Ivar Aminoff laati vuosina 1908–1910 Sjundbyn kartanolle kattavan mittauspiirustuskokoelman kartanosta ja sen piharakennuksista.[5][6][7]

Sjundbyllä oli oma Vänskapen (ystävyys) -niminen laiva, jolla seilattiin muun muassa Helsinkiin, Pietariin, Tukholmaan ja jopa Espanjan satamakaupunkeihin.[8]

1900-luvulle tullessa Sjundbyn kartano työllisti lähes 500 ihmistä. Sjundby sai oman rautatieasemansa Vikin, kun Siuntioon rakennettiin rantarata. Rautatien myötä höyrylaivaliikenne lakkasi pikkuhiljaa kokonaan kartanolle.

Suomen sisällissodan aikaan vuonna 1918 punaiset valtasivat Sjundbyn hetkeksi, ennen kuin saksalaiset joukot vapauttivat sen.

Toisen maailmansodan puhjetessa Helsinkiä pommitettiin ja Sjundbyhyn saapui useita perheitä asutettavaksi. Kansallismuseon kokoelmia, osia Kansallisarkistosta ja Helsingin yliopiston arkistosta evakuoitiin Helsingistä Sjundbyn keskiaikaisen kivikellarin suojiin.

Sodan jälkeen Sjundbyn kartano jäi Neuvostoliiton vuokraaman Porkkalan parenteesin alueelle. Linna toimi parenteesin aikaan neuvostoarmeijan päällystön päämajana. 26. tammikuuta 1956 Porkkalan alue palautettiin ja Suomen puolustusvoimien tarkistettua Sjundbyn alueen Adlercreutzit saivat sen takaisin. Linna oli kärsinyt vakavia vaurioita ja muun muassa yläkerran lattiaan oli tehty reikiä, joita oli käytetty käymälöinä.[9]

Sjundbyn kartano on yksityisomistuksessa ja tila toimii maatalousyhtymänä. Kartano ei ole avoinna yleisölle.

Omistajasuvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hästesko 1550-1570
  • Tott 1570-1654
  • Sparre 1654-1660
  • Creutz 1660-1695
  • von Löwe 1695-1698
  • Adlercreutz[2] 1698-
  1. Sjundby www.siuntio.fi. Arkistoitu 18.4.2021. Viitattu 26.12.2020.
  2. a b 1500-talet Sjundby Hus byggs - Sjundby www.sjundby.fi. Viitattu 26.12.2020. (ruotsiksi)
  3. 1600-talet den kungliga tiden - Sjundby www.sjundby.fi. Viitattu 26.12.2020. (ruotsiksi)
  4. 1700-talet Adlercreutz tid - Sjundby www.sjundby.fi. Viitattu 26.12.2020. (ruotsiksi)
  5. Sjundbyn kartano, Siuntio, mittauspiirustus. Finna.fi. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.6.2023).
  6. Sjundbyn kartano, Siuntio, mittauspiirustus. Finna.fi. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.6.2023).
  7. Sjundbyn kartano, Siuntio, mittauspiirustus. Finna.fi. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.6.2023).
  8. 1800-talet ryska tiden - Sjundby www.sjundby.fi. Viitattu 26.12.2020. (ruotsiksi)
  9. 1900-talet - Sjundby www.sjundby.fi. Viitattu 26.12.2020. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]