Stetoskooppi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskalaisen lääkäri René Laënnecin ensimmäisiä putkimallisia stetoskooppeja noin vuodelta 1820. Mallin jossa kaksi korviin menevää letkua kehitettiin vasta noin 1850.

Stetoskooppi on lääketieteellisessä tutkimuksessa käytettävä akustinen tai elektroninen laite kehon sisäisten äänten kuunteluun. Laitteen käyttäjä asettaa stetoskoopin kuulokkeet korvilleen ja painaa kuuntelu- eli rintaosan kuunneltavalle alueelle, jolloin hän kuulee kuunneltavan alueen äänet. Tätä toimintaa kutsutaan auskultaatioksi. Stetoskoopin keksi vuonna 1816 ranskalainen lääkäri René Laënnec.[1] Myös mekaanikot voivat käyttää erityistä stetoskooppia löytääkseen vian koneesta.

Akustinen stetoskooppi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisin stetoskooppi on perinteinen akustinen stetoskooppi. Monesti akustisen stetoskoopin rintaosassa on kaksi kuuntelupäätä: kalvopää ja kuppimainen pää.

Kalvopäässä potilaan iho saa stetoskoopin kalvon värähtelemään ja kuppi puolestaan saa sisäpuolella olevan ilman värähtelemään. Äänenä kuultava ilman värähtely johdetaan stetoskoopin onttoja putkia pitkin kuuntelijan korviin.

Kuppimaisella puolella potilaan ihon värähtelyt saavat stetoskoopin sisäpuolella olevan ilman värähtelemään ja erillistä värähtelevää kalvoa ei ole. Kuppimainen stetoskoopin osa välittää paremmin matalia ääniä ja kalvo-osa korkeita ääniä.

Elektroniset stetoskoopit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös elektronisia, sähköisesti ääntä vahvistavia stetoskooppeja on markkinoilla. Joissain elektronisissa stetoskoopeissa on äänen tallennus- ja toistomahdollisuus. Tallennettu äänitiedosto voidaan tarvittaessa siirtää toisen terveydenhuoltoalan ammattilaisen kuunneltavaksi konsultaatiotarkoituksessa.

Stetoskooppia käytetään myös muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin, esim autonasentaja voi kuunnella stetoskoopilla auton laakerien ja moottorin ääniä. Rakenteellisesti moottorien huollossa käytettävät stetoskoopit poikkeavat tavallisesti lääketieteellisistä stetoskoopeista. Moottorihuollossa käytetyn stetoskoopin mittapää voi olla puikkomainen, joka rakenne sallii sen työntämisen moottorin sisään, ja laitteen kuulokkeet saattavat meluisan käyttöympäristön takia muistuttaa umpinaisia stereokuulokkeita.

  1. Rene Theophile Hyacinthe Laënnec (1781–1826): The Man Behind the Stethoscope Clin Med Res.. September 2006; 4(3): 230–235.. nih.gov. Viitattu 29.12.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.