Suolinkainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suolinkainen
Aikuinen naaras
Aikuinen naaras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Sukkulamadot Nematoda
Luokka: Chromadorea
Lahko: Ascaridida
Heimo: Ascarididae
Suku: Ascaris
Laji: lumbricoides
Kaksiosainen nimi

Ascaris lumbricoides
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Suolinkainen Wikispeciesissä
  Suolinkainen Commonsissa

Suolinkainen (Ascaris lumbricoides) on sukkulamatoihin kuuluva loiseläin. Se on ihmiskunnan yleisin matoinfektio, ja sitä kantaa elimistössään arviolta yli miljardi ihmistä. Eniten suolinkaistautia eli askariaasia esiintyy lämpimällä vyöhykkeellä ja köyhillä alueilla. Tartunnan voi saada myös Suomesta, mutta suurin osa Suomessa todetuista tartunnoista on peräisin ulkomailta.[1]

Suolinkaisen elämänkierto ulosteiden saastuttamasta maasta ravinnon kautta ohutsuoleen, keuhkoihin ja suoleen.

Suolinkaisen munia esiintyy maaperässä, jonne niitä päätyy ulosteen mukana. Ihmiseen suolinkainen tarttuu, kun ihminen nielee suolinkaisen munia ruoassaan, useimmiten salaatissa, juureksissa ja muussa kypsentämättömässä ruoassa.[1]

Ohutsuoleen päätyneestä suolinkaisen munasta kuoriutuu toukka. Se tunkeutuu ensin suolen seinän läpi, menee keuhkoihin ja siirtyy 2–4 viikon kuluttua tartunnasta suoleen, jossa se elää aikuisena. Aikuinen mato on kermanvärinen ja päistään suippo, pituudeltaan 15–35 senttimetriä ja halkaisijaltaan 3–6 millimetriä. Mato liikkuu suolessa vapaasti, ja elää siellä pari vuotta.[1] Mato tulee sukukypsäksi 8–12 viikon kuluttua tartunnasta. Pariteltuaan koiraan kanssa naaras laskee noin 200 000 munaa päivässä. Munat säilyvät maaperässä jopa 10 vuotta ankarissa olosuhteissa.[2]

Kun mato kuolee, infektio häviää ilman uusia ravinnon kautta saatuja munia.[1]

Suolinkaisen toukka voi laukaista keuhkoissa astman tyyppisen keuhkoreaktion, johon voi liittyä kuumetta ja nokkosihottumaa. Aikuinen suolinkainen aiheuttaa suolessa vain harvoin oireita. Runsas matojen esiintymä voi kuitenkin aiheuttaa vatsakipua ja pahoinvointia, ja lapsilla aliravitsemusta ja kehityksen hidastumista. Harvinaisia vakavia seurauksia ovat suolitukokset, sappitietukokset, haimatulehdus ja maksapaise, joita esiintyy Intiassa ja muissa lämpimissä ja köyhissä maissa.[1]

Suolinkainen todetaan joko havaitsemalla mato ulosteessa tai löytämällä madon munia ulosteen mikroskooppitutkimuksessa. Mato löytyy myös laajassa suoliston loisia havaitsevassa nukleiinihappojen osoitustestissä.[1]

Suolinkaistartuntaa hoidetaan reseptilääke mebendatsolilla. Tautia ehkäistään huolehtimalla käymälähygieniasta sekä pesemällä vihannekset ja juurekset.[1]

  1. a b c d e f g Heli Siikamäki: Suoliston matotaudit Lääkärikirja Duodecim. 5.2.2021. Viitattu 29.2.2024.
  2. Karen Guy: Ascaris lumbricoides, human intestinal roundworm University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW) (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]