T-pyrstö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
T-pyrstöinen Tupolev Tu-154M.

T-pyrstö on lentokoneen pyrstötyyppi, jossa korkeusvakaimet on kiinnitetty rungon sijasta sivuvakaimen päähän. Nimensä se on saanut siitä, että pyrstö näyttää tällöin edestä katsottuna T-kirjaimelta.

T-pyrstön etuna tavalliseen pyrstöön verrattuna on se, että korkeusvakaimet saadaan siirrettyä kauemmas moottorien pakokaasuvirrasta[1] ja siipien jättövirtauksista. Niinpä sen korkeusvakaimet ovat tavallista pyrstöä tehokkaammat,[2] jolloin niistä voidaan myös tehdä tavallista pienemmät. Lisäksi suurempi etäisyys jättövirtauksiin tarkoittaa, että T-pyrstön korkeusvakaimet värisevät lennossa vähemmän, joten metallin väsymistä tapahtuu vähemmän ja pyrstön käyttöikä on pidempi. T-pyrstössä myös sivuvakain toimii tehokkaammin, sillä korkeusvakaimet toimivat sille ikään kuin päätylevynä. Niinpä myös sivuvakaimesta voidaan tehdä tavallista pienempi.[3] T-pyrstö mahdollistaa myös moottorien kiinnittämisen rungon takaosaan, missä korkeusvakaimet olisivat normaalissa pyrstössä.[4]

Oikaiseminen syöksykierteestä on T-pyrstöisellä lentokoneella helpompaa kuin muun tyyppisillä, sillä niissä sivuperäsin pääsee toimimaan vapaasti ja tehokkaasti (korkeusperäsin ei aiheuta kuolleen turbulenttisen ilman aluetta sivuperäsimeen). lähde?

Koska etäisyys maan pinnasta korkeusperäsimeen on T-pyrstöisellä lentokoneella suurempi kuin muun tyyppisillä, vierasesinevahingon riski (Foreign Object Damage) lähtö- ja laskukiidossa sekä lentokenttäoperaatioissa on vähäisempi kuin muun tyyppisillä. Tämä, sekä T-pyrstön aerodynaaminen tehokkuus, tekevät T-pyrstöstä erityisen suositun purjekoneissa. lähde?

Ilmapudotus- ja laskuvarjo-operaatiot ovat turvallisia T-pyrstöisillä kuljetuskoneilla, sillä niissä ei ole riskiä hyppääjien tai pudotettavan rahdin iskeytymisestä korkeusvakaimiin. lähde?

Kaavakuva syväsakkauksesta.

T-pyrstö on altis erityiselle syväsakkaukselle. Siinä korkeusvakain jää sakkaavan siiven synnyttämään pyörteiseen ilmaan, mikä estää korkeusvakaimen käytön. T-pyrstöisillä koneilla on tällöin myös taipumus kääntyä nopeasti suurempaan kohtauskulmaan, jopa 40 asteeseen. Tämän seurauksena kone lukittuu syväsakkaukseen, sillä nokan laskeminen korkeusvakaimella ei onnistu.[3] Sakkauksesta poistuminen on tällöin vaikeaa, usein jopa mahdotonta.[4]

T-pyrstö on kokonaisuutena tavallista pyrstöä painavampi.[3] Lisäksi pyrstörakenne altistaa sivuvakaimen tavallista pyrstöä suuremmille kuormituksille,[1] sillä korkeusvakaimen synnyttämän vääntömomentin on siirryttävä sivuvakaimen kautta koneen runkoon. Niinpä T-pyrstön on oltava tavallista pyrstöä vahvempi, mikä johtaa myös osaltaan painon lisääntymiseen.[3]

Tunnetuimpia T-pyrstöllä varustettuja konetyyppejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Tail Design and Sizing Stanford University Aircraft Aerodynamics and Design Group. Arkistoitu 23.11.2016. Viitattu 5.1.2017. (englanniksi)
  2. Sadraey s. 285–286
  3. a b c d Sadraey s. 300–302
  4. a b Cox, Bill: The Reality Of Deep Stalls 9.7.2013. Plane & Pilot Magazine. Viitattu 5.1.2017. (englanniksi)