Terje Rypdal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terje Rypdal vuonna 2010.

Terje Rypdal (s. 23. elokuuta 1947 Oslo) on norjalainen jazzkitaristi ja -säveltäjä. Valtaosa Rypdalin tuotannosta on julkaistu saksalaisella ECM-levymerkillä.

Rypdal on tehnyt yhteistyötä etenkin muiden ECM:n artistien kanssa sekä kitaristina että säveltäjänä. Heihin lukeutuvat Ketil Bjørnstad ja David Darling.

Säveltäjän ja orkesterinjohtajan pojaksi syntynyt Terje Rypdal opiskeli klassista pianon- ja trumpetinsoittoa, kunnes teini-iässä alkoi kitaran itseopiskelun esikuvanaan Hank Marvin. Rautalankahenkisestä The Vanguards -yhtyeestä alkaneella kitaristiurallaan Rypdal suuntautui 1960-luvun lopulla jazziin ja liittyi Jan Garbarekin kvartettiin sekä myöhemmin George Russellin sekstettiin ja orkesteriin.

Kansainvälistä huomiota Rypdal sai Baden-Badenin free jazz -festivaaleilla 1969, jossa hän soitti Lester Bowien kokoonpanossa. Opiskellessaan musiikkia Oslon yliopistossa ja konservatoriossa Rypdal johti Hair-musikaaliesitysten yhtyettä.

Rypdal on levyttänyt ECM Recordsille jazzin lisäksi myös taidemusiikkisävellyksiään, joiden levytyksissä hän ei aina soita itse. Hänen musiikkiaan kuultiin Michael Mannin elokuvassa Heat – ajojahti (1995).

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rypdal oli vuosina 1969–1985 naimisissa laulaja-näyttelijä Inger Lise Rypdalin kanssa.[1]

  • 1968: Bleak House (Polydor/Universal Music)
  • 1971: Terje Rypdal (ECM)
  • 1973: What Comes After (ECM)
  • 1974: Whenever I Seem to Be Far Away (ECM)
  • 1975: Odyssey (ECM)
  • 1976: After the Rain (ECM)
  • 1977: Waves (ECM)
  • 1979: Terje Rypdal / Miroslav Vitous / Jack DeJohnette (ECM)
  • 1980: Descendre (ECM)
  • 1981: To Be Continued (ECM, Miroslav Vitoušin ja Jack DeJohnetten kanssa)
  • 1984: Eos (ECM, David Darlingin kanssa)
  • 1985: Chaser (ECM, The Chasers -yhtyeen kanssa)
  • 1987: Blue (ECM, The Chasers -yhtyeen kanssa)
  • 1989: The Singles Collection (ECM, The Chasers -yhtyeen kanssa)
  • 1990: Undisonus (ECM)
  • 1991: Q.E.D. (ECM)
  • 1995: If Mountains Could Sing (ECM, The Chasers -yhtyeen kanssa)
  • 1997: Skywards (ECM)
  • 1997: Rypdal & Tekrø (RCA, Ronni Le Tekrøn kanssa)
  • 1997: Rypdal/Tekrø II (RCA, Ronni Le Tekrøn kanssa)
  • 2000: Double Concerto / 5th Symphony (ECM)
  • 2002: Lux Aeterna (ECM)
  • 2002: The Radiosong (BeatHeaven Records, Ronni Le Tekrøn kanssa)
  • 2002: Birgitte Stærnes Sonata Op.73 / Nimbus Op.76 (MTG Music)
  • 2002: Selected Recordings (ECM:rarum)
  • 2006: Vossabrygg (ECM, tilaustyö Vossajazzille 2003)
  • 2010: Crime Scene (ECM, live)
  • 2012: Odyssey In Studio & In Concert (ECM, 3xCD)
  • 2013: Melodic Warrior (ECM, The Hilliard Ensemblen kanssa)
  • 2020: Conspiracy (ECM 2658)
  1. Terje Rypdal Store norske leksikon. 19.3.2023. Viitattu 26.10.2023. (norjaksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Terje Rypdal