UNIFIL

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
UNIFIL-joukkojen ryhmitys vuonna 2018

UNIFIL (lyhenne sanoista United Nations Interim Force in Lebanon) on Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatio Libanonissa. UNIFIL-operaatio käynnistettiin vuonna 1978.

Libanonin sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisuustilanne Etelä-Libanonissa huonontui merkittävästi 1970-luvun lopussa,[1] jolloin Jordania karkotti palestiinalaisten vapautusjärjestön (Palestinian Liberation Organisation, PLO) maasta. Suuri joukko karkotettuja palestiinalaisia siirtyi pakolaisiksi Libanoniin. PLO jatkoi Israelin vastaisia sotatoimia Libanonista käsin. PLO:n ja libanonilaisten uskonnollisten ja etnisten ryhmien väliset, ja keskenäiset, aseelliset välienselvittelyt johtivat huhtikuussa 1975 alkaneeseen ja vuoteen 1990 kestäneeseen Libanonin sisällissotaan.lähde?

Maaliskuussa 1978 PLO teki tuhoisan hyökkäyksen Israeliin Etelä-Libanonin alueelta. Israel vastasi hyökkäykseen valloittamalla Litani-joen eteläpuoleiset alueet Libanonista. Libanonin hallitus kiisti osallisuutensa PLO:n iskuun ja esitti äänekkäitä vastalauseita Israelin miehitykselle Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvostossa. 19. maaliskuuta vuonna 1978 YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselmat 425(1978) ja 426(1978). Päätöslauselmissa vaadittiin välitöntä tulitaukoa sekä Israelin joukkojen vetäytymistä Libanonista. Päätöslauselmien perusteella perustettiin YK:n väliaikainen rauhanturvajoukko Libanoniin (United Nations Interm Force In Lebanon, UNIFIL). Ensimmäiset UNIFIL-rauhanturvaavat saapuivat Libanoniin 23. maaliskuuta vuonna 1978.[1]

UNIFIL-operaation mandaatti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNIFIL-operaation mandaatti perustuu edelleen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin 425(1978) ja 426(1978). Alkuperäisten päätöslauselmien mukaan UNIFIL-joukkojen tehtävä oli valvoa Israelin joukkojen vetäytymistä Libanonista, turvata kansainvälinen rauha ja turvallisuus alueella sekä avustaa Libanonin hallitusta hallitusvallan uudelleen perustamisessa Etelä-Libanoniin. UNIFIL-operaation mandaattia on jatkettu ja kehitetty YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella useita kertoja.[1]

Libanonin sisällissodan päättyminen ja Israelin vetäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1982 Israel hyökkäsi uudestaan Libanoniin tarkoituksenaan ajaa PLO pois maasta. Israelin puolustusvoimat (IDF) eteni pääkaupunki Beirutiin saakka. UNIFIL-joukot jäivät Israelin valloittamaan Etelä-Libanoniin, jossa ne pystyivät ainoastaan suojelemaan siviiliväestöä ja tarjoamaan humanitääristä apua. Seuraavina vuosina Israel veti vähitellen joukkojaan pois Libanonista ja perusti alueelle niin sanotun Etelä-Libanonin armeijan (South Lebanon Army, SLA).[1]

Vuonna 1989 Saudi-Arabian isännöimissä rauhanneuvotteluissa sovittiin sisällissodan osapuolten välisestä vallanjaosta Libanonissa. Vuonna 1990 Libanonin presidentti Michael Aoun pakeni maasta, jolloin sisällissota virallisesti päättyi. Libanonin asevoimat (Lebanese Armed Forces, LAF) karkottivat PLO:n maasta vuonna 1991.lähde?

Vuoteen 1990 mennessä shiiamuslimien poliittiset ja aseelliset järjestöt Amal ja Hizbollah olivat kasvattaneet valtaansa merkittävästi Libanonissa. Sisällissodan päätyttyä, Iranin tukema, voimistunut Hizbollah jatkoi sissisotaa Etelä-Libanonia miehittänyttä IDF:a ja SLA:a vastaan. Israel aloitti joukkojensa vetämien pois Libanonista 16. toukokuuta 2000. IDF ja SLA vetäytyivät nopeasti ja miehitettyjen alueiden libanonilaiset aseryhmät valloittivat menettämänsä alueet nopeasti takaisin.[1]

Sinisen linjan syntyminen ja Libanonin vuoden 2006 sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israel joukot vetäytyivät Libanonista 18. kesäkuuta 2000 mennessä päätöslauselman 425(1978) mukaiselle vetäytymislinjalle. YK aloitti välittömästi toimenpiteet, joilla vetäytymislinja saataisiin käytännössä vahvistettua ja merkattua maastoon. YK:n esittämä karttaan piirretty vetäytymislinja perustui tuolloin saatavilla oleviin maanjakoasiakirjoihin. Israelin ja Libanonin hallitukset tunnustivat YK:n laatiman esityksen vetäytymislinjasta ja sitoutuivat noudattamaan sitä. Kumpikaan maa ei kuitenkaan edelleenkään tunnusta vetäytymislinjaa maiden viralliseksi rajaksi.

UNIFIL-joukkojen pystyttämiä Blue Line -tynnyreitä.

YK:n määrittämä vetäytymislinja nimettiin siniseksi linjaksi (Blue Line, BL). UNIFIL-joukot alkoivat merkitä sinistä linjaa maastoon YK:n-sinisillä 200-litran tynnyreillä, joista on muodostunut Blue Linen symboli.[1]

Israelin vetäydyttyä, UNIFIL-joukkojen määrää Libanonissa lisättiin ja operaation mandaattia jatkettiin vuosittain. Libanonin hallitus alkoi sijoittaa Etelä-Libanoniin LAF:n joukkoja, poliiseja sekä muita viranomaisia. UNIFIL avusti ja koulutti Libanonin turvallisuusviranomaisia sekä jatkoi humanitaarisen avun toimittamista alueelle. UNIFIL aloitti myös kolmikantaisen neuvottelu- ja yhteistoimintakäytännön UNIFIL:n, IDF:n ja LAF:n välillä.[1]

Vuosina 2001–2006 YK vaati jatkuvasti Libanonin hallitusta lisäämään läsnäoloaan Etelä-Libanonissa. Libanonin hallitus ei YK:n lukuisista kehotuksista huolimatta sijoittanut LAF:n joukkoja BL:n läheisyyteen. Libanonin viranomaisten sijasta Hizbollah valvoi BL:a, piti alueella yllä lakia ja järjestystä sekä järjesti kansalaisille sosiaali- ja terveyspalveluita ja koulutusta. Tulitaukorikkomukset BL:n molemmin puolin olivat yleisiä. Israelin ilmavoimat lensi jatkuvasti Libanonin ilmatilassa, johon Hizbollah vastasi ampumalla ilmatorjunta-aseilla niin, että ammukset laskeutuivat Israelin puolelle. Israelin ja Hizbollahin yhteenotot äityivät välillä raskaaksi tulitukseksi, jossa käytettiin tykistöä, raketinheittimiä, ohjuksia ja ilmaiskuja. Ajoittain BL:n alueella ei ollut yhteenottoja kuukausiin.[1]

Heinäkuun 16. vuonna 2006 Hizbollah aloitti yllättäen rakettitulituksen Israeliin kostaakseen Israelin sotatoimia Gazan kaistalla. Samaan aikaan Hizbollahin taistelijat tunkeutuivat BL:lla Israelin puolelle ja hyökkäsivät IDF:n partion kimppuun. Iskussa kuoli kolme israelilaissotilasta ja lisäksi Hizbollah vei kaksi sotilasta vankeina Libanoniin. Iskun jälkeen raskas tulitus levisi koko BL:n alueelle. Pian IDF alkoi tehdä ilma- ja ohjusiskuja Libanonin pohjois- ja itäosiin sekä Beirutiin.lähde?

Israel aloitti maahyökkäyksen Etelä-Libanoniin 19. heinäkuuta 2006. Israelin tavoitteena oli ajaa Hizbollahin joukot Litani-joen pohjoispuolelle ja tuhota järjestön kyky laukaista raketteja Israelin kaupunkeihin. Hizbollah teki voimakasta vastarintaa ja onnistui osittain pysäyttämään IDF:n hyökkäyksen. 12. elokuuta 2006 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1701(2006). YK:n välittämä tulitauko lopetti taistelut Etelä-Libanonissa 14. elokuuta 2006 mennessä.[1]

UNIFIL-operaation jatkuminen ja uusi mandaatti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNIFIL-operaation nykyinen mandaatti perustuu YK:n päästölauselmaan 1701(2006).

UNIFIL-joukkojen tehtävä on:[2]

  • Valvoa vihollisuuksien lopettamista.
  • Tukea LAF:n ryhmittymistä Etelä-Libanoniin ja BL:lle, Israelin asevoimien vetäydyttyä alueelta.
  • Koordinoida LAF:n ryhmittymistä alueelle Libanonin ja Israelin hallitusten kanssa.
  • Turvata siviiliväestön pääsy humanitaarisen avun piiriin sekä mahdollistaa pakolaisten vapaaehtoinen ja turvallinen paluu alueelle.
  • Avustaa LAF:a luomaan Litani-joen ja BL:n väliselle alueelle turvallisuusvyöhyke, jolla ei ole muiden kuin Libanonin hallituksen ja UNIFIL:n joukkoja ja aseita.
  • Avustaa Libanonin hallitusta maan rajojen turvaamisessa luvattoman maahantulon ja asekuljetusten lopettamiseksi.

UNIFIL-operaation lopullisena tavoitteena on, että vastuu turvallisuuden ylläpitämisestä Etelä-Libanonissa voidaan luovuttaa Libanonin viranomaisille.[3]

YK:n päätöslauselman 1701(2006) mukaan Libanonin hallituksen tuli riisua aseista kaikki aseelliset ryhmät Etelä-Libanonissa.[1] Vuodesta 2006 lähtien LAF on ryhmittynyt Etelä-Libanoniin ja BL:lle, mutta se ei ole onnistunut Hizbollahin aseistariisunnassa. Israelin mukaan Hizbollahilla on alueella jopa enemmän raketteja ja ohjuksia kuin vuoden 2006 sodan alussa ja järjestöä voidaan pitää de facto vallanpitäjänä Etelä-Libanonissa.lähde?

UNIFIL-operaation rauhanturvaajia loukkaantui Beirutin räjähdyksissä elokuussa 2020. Osa loukkaantuneista sai vakavia vammoja. Loukkaantuneiden tarkkaa määrää ei kerrottu. Joukossa ei ollut suomalaisia. UNIFIL-joukkojen käytössä ollut laiva, joka oli kiinnittyneenä Beirutin satamaan räjähdysten tapahtuessa, sai vaurioita.[4]

UNIFIL-joukkojen kokoonpano ja Suomen osallistuminen operaatioon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 UNIFIL-operaatiossa palvelee noin 10 250 sotilasrauhanturvaajaa ja 900 siviiliä, 44 eri maasta.[5]

Suomi on osallistunut UNIFIL-operaatioon vuosina 1982–2001, 2006–2007 ja vuodesta 2012 lähtien. Vuonna 2021 UNIFIL-operaatiossa palvelee noin 200 suomalaista rauhanturvaajaa. Suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa (SKJL) on osa ranskalaista UNIFIL-operaation komentajan reservipataljoonaa (Force Commander Reserve, FCR). SKJL koostuu jääkärikomppaniasta sekä kansallisesta tukielementistä (National Support Element, NSE). Jääkärikomppanian tehtävänä on olla jatkuvassa 30 minuutin tai 3 tunnin toimintavalmiudessa, partioida operaatioalueelle, vartioida vuoroin FCR:n tukikohtaa sekä osallistua erilaisiin koulutustilaisuuksiin.[6]

  1. a b c d e f g h i j UNIFIL Background unifil.unmissions.org. Viitattu 17.11.2021.
  2. UNIFIL mandate unifil.unmissions.org. Viitattu 17.12.2021.
  3. Resolution 1701 (2006) unscr.com. Viitattu 17.12.2021.
  4. Markus Heikkilä, Mikko Leppänen, Sakari Nuuttila ja Jani Parkkari: Beirutin räjähdysten voima oli verrattavissa maanjäristykseen – ainakin 135 kuollut, tuhansia loukkaantunut ja jopa 300 000 jäänyt kodittomiksi 4.8.2020. Yle Uutiset.
  5. UNIFIL Faqs unifil.unmissions.org. Viitattu 17.12.2021.
  6. Libanon UNIFIL puolustusvoimat.fi. Viitattu 17.12.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]