Uuselintarvike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uuselintarvike on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EY 258/97 mukaisesti elintarvike, jonka käyttö ihmisravinnoksi on ollut vähäistä EU-alueella ennen toukokuuta 1997.[1][2] Uuselintarvikkeita ovat siten geeniteknisesti muunnellut elintarvikkeet ja niiden aineosat, sekä mikrobeista, sienistä, levistä, kasveista ja eläimistä hyödynnettävät uudet elintarvikelähteet, uudet elintarvikkeiksi sopivat yhdisteet ja uudet elintarvikeprosessit.[1] Säädös ei koske lisäaineita ja aromeja.[1]

Vastuu merkittävän elintarvikekäyttöhistorian todistamisesta on elintarviketoimijalla. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira arvioi toimijan toimittaman aineiston yhdessä muiden jäsenmaiden uuselintarvikeasiantuntijoiden kanssa EU:ssa yhdessä laaditun ohjeistuksen avulla. Esimerkiksi merkittävää käyttöhistoriaa arvioitaessa sota-ajan käyttöä ei huomioida, koska ”pula-aikana” ravinnoksi saattoivat kelvata myös elintarvikkeeksi nykykäsityksen mukaan kelpaamattomat kasvit, joiden turvallisuudesta ihmiselle ei voida olla varmoja.[3]

Uuselintarvikkeiden turvallisuus ihmiselle on todistettava markkinointiluvan saamiseksi. Ensimmäisen turvallisuusarvion suorittaa jäsenmaa, joka aikoo tuoda tuotteen ensimmäisenä markkinoille.[1] Tämän jälkeen muiden jäsenmaiden asiantuntijoilla on 60 päivää aikaa kommentoida ja esittää mahdollisia vastalauseita. Mikäli hakemuksesta on esitetty perusteltuja vastalauseita, siirtyy asia komission käsiteltäväksi.[1] Komissio konsultoi asiasta EU:n pysyvää elintarvikekomiteaa ja mahdollisesti elintarvikkeiden tiedekomiteaa. Äärimmäisissä tapauksissa hakemuksen käsittely siirtyy vielä Euroopan neuvostolle.[1]

Mikäli tuotteet ovat olennaisesti perinteisten kaltaisia eikä esimerkiksi geenimuunneltu tuote eroa luonnollisesta, voidaan turvallisuusarvioinnissa hyödyntää ilmoitusmenettelyä.[1] Muun muassa kasviöljyjä ja geenimuunnelluista maissista ja rapsista prosessoituja tuotteita on hyväksytty ilmoitusmenettelyllä.

Suomessa markkinointilupahakemukset jätetään Eviraan kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa toimivan uuselintarvikelautakunnan arvioitavaksi.[1]

  1. a b c d e f g h Uuselintarvikkeet 30.06.2015. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 23.8.2015.
  2. EUR-Lex - 31997R0258 - EN - EUR-Lex eur-lex.europa.eu. Viitattu 26.3.2022. (englanniksi)
  3. Merkittävän käyttöhistorian osoittaminen (Arkistoitu – Internet Archive) Evira 07.07.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]