Viktor Rybakov
| Viktor Rybakov | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Viktor Grigorjevitš Rybakov |
| Syntynyt | 28. toukokuuta 1956 Magadan |
| Kansalaisuus | Neuvostoliitto |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 167 cm[1] |
| Painoluokka | 51 kg (-1974), 54 kg (1975-76), 57 kg (1977-80) ja 60 kg (1981-) |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Montreal 1976 | 54 kg | |
| Pronssia |
Moskova 1980 | 57 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Katowice 1975 | 54 kg | |
| Pronssia |
Halle 1977 | 57 kg | |
| Kultaa |
Köln 1979 | 57 kg | |
| Kultaa |
Tampere 1981 | 60 kg | |
Viktor Grigorjevitš Rybakov (ven. Виктор Григорьевич Рыбаков , s. 28. toukokuuta 1956 Magadan) on entinen Neuvostoliiton nyrkkeilijä saavutuksina mm. kaksi olympiapronssia ja kolme Euroopan mestaruutta. Hänen uransa ajottui 1970-luvulta 1980-luvun alkuun.[2]
Viktor Rybakovin ensimmäinen kansainvälinen esintyminen tapahtui nuorten EM-kisoissa vuonna 1974 Kiovassa. Silloin hän nyrkkeili vielä alle 51 kg:n sarjassa eli kärpässarjassa. Seuraavana vuonna hän nousi alle 54 kg:n sarjaan, jossa hän voitti Neuvostoliiton mestaruuden ja sai edustuspaikan Katowichen EM-kisoihin. EM-kisoissa hän voitti ensimmäisessä ottelussa sarjan puolustavan mestarin ranskalaisen Aldo Cosentinon tyrmäyksellä 1. kierroksella ja sen jälkeen Turkin Kemal Sonunur ja Tshekkoslovakian Milan Piskačin edeten loppuotteluun, jossa hän voitti bulgarialaisen Tsacho Andreykovskin.[3] Rybakov sai seuraavaana vuonna edustaa Neuvostoliittoa Montrealin olympialaisissa 1976. Voitettuaan kolme ottelua, viimeisimpänä Itä-Saksan Stefan Försterin, hän hävisi välierissä yhdysvaltalaiselle Charles Mooneylle eli tuloksena oli olympiapronssi.[4] [2]
Seuraavana vuonna Rybakov nousi sarjaan alle 57 kg eli höyhensarjaan. Neuvostoliiton mestaruuden voitettuaan Rybakov edusti maataan Hallen EM-kisoissa. Alkukierroksilla hän voitti mm. Jugoslavian Bratislav Ristićin ja välierissä hän hävisi itäsaksalaiselle Richard Nowakowskille. Tuloksena oli siis EM-pronssi Rybakoville.[5] Hän oli mukana vuoden 1978 MM-kisoissa Belgradissa, joissa hän voitti Bulgarian Andreykovskin, mutta puolivälierissä hän hävisi Jugoslavian Ristićille.[6]
Vuosi 1979 oli EM-kisavuosi ja kisapaikkana Köln, jossa hän voitti puolivälierissä Itä-Saksan Rudi Finkin, välierissä Puolan Kazimierz Przybylskin ja loppuottelussa Bulgarian Andreykovskin.[7] Olympiavuoteen 1980 tultaessa Rybakov oli potentiaalinen kotikisojen suosikki olympiavoittajaksi.[8] Hän eteni kolmella voitolla eli voitoilla Ranskan Daniel Londasista, Iso-Britannian Peter Hanlonista ja Bulgarian Bulgarian Andreykovskin välieriin, jossa Rybakov kohtasi Itä-Saksan Finkin, jolle tuli tappio. Tuloksena jälleen olympiapronssi.[4] Rybakov jatkoi olympialaisten jälkeen vielä urheilu-uraansa. Tampereen EM-kisoissa 1981 hän voitti kolmannen kultamitalinsa alle 60 kg:n sarjassa eli kevyessä sarjassa. Hän voitti viisi ottelua, joissa hän sai välierässä vastaansa Suomen Vesa Wiikin voittaen keskeytyksellä[9] ja loppuottelussa italialaisen Carlo Russolillon.[10] Rybakov nyrkkeili vielä seuraavana vuonna voittaen Neuvostoliiton mestaruuden kevyessä sarjassa. Päättäessään uransa hän oli 26-vuotias. Kaikkiaan hän otteli 219 kertaa, joissa saavutti 203 voittoa[2].
Viktor Rybakov voitti Neuvostoliiton mestaruuden seitsemän kertaa eli kärpässarjan (alle 54 kg) mestari vuosina 1975 ja 1976, höyhensarjan (ale 57 kg) mestari vuosina 1977-1980 ja kevytsarjan (alle 60 kg) mestari vuonna 1982.[11] [2]
Myöhemmin Rybakov toimi Neuvostoliton Itä-Saksassa olevien joukkojen nyrkkeilijöiden valmentajana. Vuonna 1985 hänet pidätettiin syytettynä ulkomaisten tavaroiden salakuljetuksesta Neuvostoliittoon ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen. Hänet vapautettiin kolmen vuoden kuluttua ja muutti Kanadaan. Siellä hän otteli yhden ammattilaisnyrkkeilyottelun, jonka hän voitti tyrmäyksellä. Se jälkeen hän toimi ammattilaisten sparraajana usean vuoden ajan. 1990-luvun puolivälissä hän palasi Venäjälle. Hänestä tuli myös Venäjän nyrkkeilyliiton varapuheenjohtaja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Viktor Rybakov Olympedia. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Viktor Georgievich Rybakov kulichki.com. Viitattu 2.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ 21.European Championships, Spodek Arena, Katowice, Poland June 1-8, 1975 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Viktor Rybakov sports-reference.com. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ 22.European Championships Halle, GDR May 28 - June 5, 1977 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ 2.World Championships Belgrade, Yugoslavia May 6-20, 1978 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ 23.European Championships - Cologne, FRG - May 5-12 1979 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Kolmesti EM-kisojen paras iskijä, mutta Viktor Rybakovilta puuttuu olympiakulta. Helsingin Sanomat, 13.12.1979, s. 40. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.5.2024.
- ↑ Videonauha petti Wiikin. Helsingin Sanomat, 9.5.1981, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.5.2024.
- ↑ 24.European Championships - Tampere, Finland - May 2-10 1981 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Soviet Union National Championships amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)