William Hague

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Hague
Ulkoministeri Hague elokuussa 2010
Ulkoministeri Hague elokuussa 2010
Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäinen valtiosihteeri
12.5.2010–8.5.2015
Pääministeri David Cameron
Edeltäjä Peter Mandelson
Seuraaja George Osborne
Ulkoasiain- ja kansainyhteisön ministeri
11.5.2010–14.7.2014
Pääministeri David Cameron
Edeltäjä David Miliband
Seuraaja Philip Hammond
Yhdistyneen kuningaskunnan varjohallituksen ulkoministeri
6.12.2005–11.5.2010
Johtaja David Cameron
Edeltäjä Liam Fox
Seuraaja David Miliband
Yhdistyneen kuningaskunnan oppositiojohtaja
19.6.1997–13.9.2001
Monarkki Elisabet II
Pääministeri Tony Blair
Edeltäjä John Major
Seuraaja Iain Duncan Smith
Konservatiivipuolueen puheenjohtaja
19.6.1997–13.9.2001
Edeltäjä John Major
Seuraaja Iain Duncan Smith
Walesin valtiosihteeri
5.7.1995–2.5.1997
Pääministeri John Major
Edeltäjä David Hunt
Seuraaja Ron Davies
Henkilötiedot
Syntynyt26. maaliskuuta 1961 (ikä 63)
Rotherham, South Yorkshire, Englanti
ArvonimiThe Right Honourable
Puoliso Ffion Jenkins (vih. 1997)
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue
Aiheesta muualla
www.parliament.uk/biographies/lords/lord-hague-of-richmond/379

William Jefferson Hague (s. 26. maaliskuuta 1961) on brittiläinen poliitikko, konservatiivipuolueen ja opposition johtaja 1997–2001. Hän oli Walesin ministerinä John Majorin hallituksessa 1995–1997 ja ollut vuodesta 2005 konservatiivipuolueen varjohallituksen ulkoministeri ja vuodesta 2010 David Cameronin hallituksen ulkoministeri.

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hague on kotoisin Rotherhamista Englannista. Kansallisessa politiikassa hän herätti huomiota jo kuusitoistavuotiaana puhuessaan 1977 konservatiivipuolueen kokouksessa. Hague opiskeli Oxfordin yliopiston Magdalen Collegessa filosofiaa, taloustiedettä ja valtiotieteitä.

Parlamenttiin Hague valittiin 1989, mitä ennen hän oli toiminut Geoffrey Howen erikoisavustaja. Hague nimitettiin nopeasti sosiaaliturvaministeriksi ja vuonna 1995 Walesin ministeriksi.[1]

Hague haastoi John Majorin puoluejohtajuuden vuoden 1997 vaalitappion jälkeen. Konservatiivipuolueessa Hague edusti sen oikeistosiipeä. Entinen pääministeri Margaret Thatcher oli nostamassa häntä valtaan estääkseen vihamiehiensä pääsyn puolueen johtoon. Hague lupasi alentaa veroja, "pelastaa punnan" eurolta ja "säilyttää Britannian itsenäisyyden." Lisäksi hän lupasi korjata koululaitoksen, terveyspalvelut ja lisätä poliiseja.[2]

Konservatiivien rivit rakoilivat jo vuonna 1998, kun 12 puolueen vaikuttajaa julkaisi The Independentissa kirjoituksen, jossa he kehottivat Britanniaa EMU-jäsenyyteen ja kehuivat Työväenpuolueen Tony Blairin EU-politiikkaa.[3]

Haguen puheenjohtajakausi ei ollut erityinen menestys ja hän oli ensimmäinen konservatiivien puoluejohtaja sitten 1920-luvun, josta ei tullut pääministeriä. Hän erosi vuoden 2001 vaalien jälkeen, jossa puolue sai yhden lisäpaikan.

Palattuaan varjohallitukseen 2005 ulkoministerinä Haguesta tuli tärkeä neuvonantaja pääministeri David Cameronille, ja hänet nähtiinkin jonkinlaisena epävirallisena puolueen kakkosmiehenä.[1]

  1. a b Cameron's government: A guide to who's who news.bbc.co.uk. 17.10.2011. BBC News. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
  2. Konservatiivit syöksykierteessä Britanniassa Verkkouutiset. Arkistoitu 20.5.2007. Viitattu 30.9.2007.
  3. Brittikonservatiivit EMU-sodassa Verkkouutiset. Arkistoitu 12.2.2006. Viitattu 30.9.2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]