007 rakastettuni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Samannimisestä kirjasta kertoo artikkeli 007 rakastettuni (romaani).
007 rakastettuni
The Spy Who Loved Me
Ohjaaja Lewis Gilbert
Käsikirjoittaja Christopher Wood
Richard Maibaum
Tuottaja Albert R. Broccoli
William P. Cartlidge
Säveltäjä Marvin Hamlisch
Kuvaaja Claude Renoir
Leikkaaja John Glen
Tuotantosuunnittelija Ken Adam
Lavastaja Peter Lamont
Erikoistehosteet John Evans
Pääosat Roger Moore
Barbara Bach
Curd Jürgens
Richard Kiel
Bernard Lee
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö EON Productions
United Artists
Levittäjä InterCom
Netflix
Ensi-ilta 7. heinäkuuta 1977 Britannia
23. syyskuuta 1977 Suomi
Kesto 120 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 14 000 000 dollaria
Tuotto 185 400 000 dollaria
Katsojat 434 618 (Suomessa)
Edeltäjä 007 ja kultainen ase
Seuraaja Kuuraketti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

007 rakastettuni (engl. The Spy Who Loved Me) on Lewis Gilbertin ohjaama James Bond -elokuva vuodelta 1977. Kymmenennessä Bond-elokuvassa James Bondia esittää kolmatta kertaa Roger Moore, ja muissa pääosissa ovat Barbara Bach, Curd Jürgens ja Richard Kiel. Elokuvan nimi on peräisin Ian Flemingin romaanista 007 rakastettuni.

Elokuva oli Suomen teattereissa vuoden 1977 toiseksi suosituin yli 434 000 katsojallaan. Parempaan ylsi vain Edvin Laineen Viimeinen savotta.[1]

Brittiläisiä ja neuvostoliittolaisia ydinsukellusveneitä on kadonnut selittämättömästi ja joku on yrittänyt hankkia itselleen uusinta huipputeknologiaa hyödyntävän sukellusveneiden jäljitysjärjestelmän. James Bond (Roger Moore) lähetetään Egyptiin hakemaan jäljitysjärjestelmän tekniset tiedot sisältävää mikrofilmiä, mutta saman käskyn on saanut KGB-agentti Anya Amasova (Barbara Bach). Bond ja Amasova kilpailevat mikrofilmistä, kunnes he kohtaavat suurikokoisen salamurhaajan nimeltä Rautahammas (Richard Kiel). He selviytyvät Rautahampaan hyökkäyksestä. Käy ilmi, että MI6 ja KGB ovat sopineet yhteistyöstä kadonneiden sukellusveneiden kohtalon selvittämiseksi.

Mikrofilmin paljastuessa merentutkija Karl Strombergin (Curd Jürgens) omaisuudeksi Bond ja Amasova lähetetään tapaamaan häntä. Stromberg asuu Sardinian edustalla Atlantis-nimisessä palatsissa, jonka voi laskea veden alle. He vierailevat Atlantiksessa ja saavat tietää, että Stromberg on rakentanut Liparus-nimisen valtaisan öljytankkerin. Bondin ja Amasovan poistuessa Atlantiksesta ja ajaessa Lotus Esprit -urheiluautolla heidän perässä lähtevät Strombergin kätyrit joukossaan Rautahammas. Lopulta auto suistuu tieltä ja putoaa talon päälle, ja vain Rautahammas selviytyy. Takaa-ajon päätteeksi Q:n auto syöksyy mereen. Koska Bondin auto on kuitenkin Q:n (Desmond Llewelyn) suunnittelema ja erikoisvarusteinen, se muuntuu sukellusveneeksi. Meren alla Strombergin sukeltajat hyökkäävät heidän kimppuunsa, mutta he selviytyvät ja varmistuvat siitä, että Stromberg on sukellusveneiden katoamisen takana. Näihin aikoihin Bond saa selville, että hänen Itävallassa surmaamansa KGB-agentti olikin Amasovan rakastaja ja että Amasova on vannonut tappavansa Bondin tehtävän päätyttyä.

Bond ja Amasova astuvat Yhdysvaltain laivastolle kuuluvaan USS Wayne -ydinsukellusveneeseen, jonka tehtävänä paikantaa Liparus. Liparuksen löydyttyä sukellusvene joutuu öljytankkerin sisään, ja paljastuu, että Liparus on suunniteltu sukellusveneiden kaappaamiseen. Stromberg on aluksen kyydissä, joten hän paljastaa Bondille ja Amasovalle suunnitelmansa: koska hän pitää ihmiskuntaa turmeltuneena, hän lähettää kaksi kaappaamansa sukellusvenettä laukaisemaan ydinohjukset Moskovaan ja New Yorkiin. Seurauksen on Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen tuhoisa ydinsota. Sen jälkeen Stromberg voi aloittaa uuden vedenalaisen sivilisaation johtamisen. Stormberg palaa Atlantikseen ja ottaa Amasovan mukaansa, mutta sen jälkeen Bond onnistuu vapauttamaan kaapattujen sukellusveneiden miehistöt ja aloittaa Liparuksessa ankaran taistelun. Vaikka Bondin johtamat merimiehet onnistuvat murtautumaan tankkerin komentosillalle, sukellusveneet ehtivät laukaista ydinohjukset. Bond kuitenkin ohjelmoi ohjukset niin, että ne osuvat kaapattuihin sukellusveneisiin. Hetken kuluttua Liparus laukaisee itsetuhonsa, jolloin Bond ja merimiehet pakenevat uppoavalta tankkerilta USS Waynen kyydissä.

Liparuksen upottua Pentagon antaa käskyn tuhota Atlantis mahdollisimman nopeasti. Bond kuitenkin haluaa pelastaa Amasovan, joten hän tunkeutuu Atlantikseen ja tappaa Strombergin, mutta joutuu kaksintaisteluun Rautahampaan kanssa. Bondin onnistuu pudottaa Rautahammas vesialtaaseen, jossa on tiikerihai, jonka Rautahammas kuitenkin tappaa teräshampaillaan ja valtavilla käsivoimillaan. Bond vapauttaa Amasovan, mutta samalla hetkellä USS Wayne alkaa tulittaa Atlantista torpedoilla. Hyökkäyksessä pahoin vaurioitunut Atlantis tuhoutuu, ja agenttikaksikko pakenee Strombergin pakokapselilla. Pakokapselissa Amasova antaa Bondille anteeksi rakastajansa kuoleman. Kun kapseli saapuu yhdysvaltalaiselle sotalaivalle, M (Bernard Lee) ja kenraali Gogol (Walter Gotell) näkevät Bondin ja Amasovan suutelemassa, ja päälliköt mykistyvät kauhusta.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päähenkilö James Bond. Kohtaus elokuvasta. Bondia näyttelee Roger Moore.
 Roger Moore  James Bond, brittiläinen MI6-agentti.  
 Barbara Bach  majuri Anya Amasova, neuvostoliittolainen KGB-agentti, joka tekee yhteistyötä Bondin kanssa.  
 Curd Jürgens  Karl Stromberg, erakkomainen miljonääri ja merentutkija, joka rakastaa merta, mutta halveksii ihmisiä.  
 Richard Kiel  Rautahammas, Strombergin kätyri, jolla on teräksestä valmistetut hampaat ja joka on äärimmäisen kestävä.  
 Caroline Munro  Naomi, Strombergin assistentti.  
 Walter Gotell  kenraali Anatol Gogol, Neuvostoliittolainen kenraali, KGB:n johtaja.  
 Geoffrey Keen  sir Fredrick Gray, Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeri.  
 Bernard Lee  M, MI6:n johtaja.  
 Desmond Llewelyn  Q, MI6:n varusteiden kehittelijä.  
 Lois Maxwell  Miss Moneypenny, M:n sihteeri.  
 George Baker  kapteeni Benson  
 Edward de Souza  sheikki Hosein  
 Michael Billington  Sergei Barsov  
 Shane Rimmer  komentaja Carter  
 Bryan Marshall  komentaja Talbot  
 Milton Reid  Sandor  
 Robert Brown  amiraali Hargreaves  

Elokuvan ohjaaja Lewis Gilbert ohjasi tätä ennen elokuvan Elät vain kahdesti ja myöhemmin Kuuraketin. 007 rakastettuni on ensimmäinen Bond-elokuva, jota Harry Saltzman ei enää ollut tuottamassa Albert R. Broccolin kanssa, vaan hänen tilalleen tuli William P. Cartlidge.

Harry Saltzman joutui talousongelmien vuoksi luopumaan James Bond -elokuvien tuottamisoikeuksista. Ohjaajaksi suunniteltiin ensin Guy Hamiltonia, joka oli aikaisemmin ohjannut useita James Bond -elokuvia, muun muassa elokuvan 007 ja Kultasormi. Hamilton ei kuitenkaan ollut käytettävissä, sillä hänen tavoitteenaan oli ohjata Warner Bros. -studion elokuva Teräsmies. Toive ei kuitenkaan toteutunut. 007-elokuvan ohjaajaksi valittiin Lewis Gilbert.

Ohjaajan varmistuttua syntyi ongelmia käsikirjoituksen suhteen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli kuvata elokuvaversio James Bond -romaanien kirjoittajan Ian Flemingin romaanista 007 rakastettuni, mutta koska Fleming oli ennen kuolemaansa antanut oikeudet elokuvakäyttöön ainoastaan James Bond -romaanien nimille, suunnitelma jouduttiin hylkäämään. Elokuvan käsikirjoitus kirjoitettiin useita kertoja uudelleen, ja alun perin pääkonnaksi kaavailtiin Bondin arkkivihollista Ernst Stavro Blofeldia, jota Bond yritti jäljittää itse kirjassa. Koska Blofeldin sekä tämän johtaman SPECTRE -järjestön oikeudet kuitenkin olivat Pallosalaman tuottajan Kevin McCloryn hallussa, hahmoa ei käytetty elokuvassa, vaan hänen tilalleen kehitettiin erakkomainen merentutkija Karl Stromberg, josta tuli ensimmäinen nimenomaan James Bond -elokuvia varten luotu konna.

Elokuvan lopussa oleva laivastokohtaus tehtiin juuri valmistuneella 007-stagella. Se on iso halli, jossa tehtiin monet muut Bond elokuvan vaikeimmin lavastettavat kohtaukset. Halli paloi 1985.

Richard Kielin käyttämät rautahampaat olivat niin epämukavat, että hän pystyi käyttämään niitä vain 35 sekuntia kerrallaan. Stuntmies käytti niiden tilalla foliolla päällystettyä appelsiininkuorta.

James Bondin auto Lotus Esprit.
Laite Kuvaus
Laskuvarjo Britannian lipulla kuvioitu laskuvarjo. Käytettiin Alpeilla.
Lotus Esprit Urheiluauto, jonka varustukseen kuuluvat miinat, kranaatit ja savuverho. Voi muuttua sukellusveneeksi. Käytettiin Sardiniassa.
Walther PPK Bondin henkilökohtainen käsiase.
Hiihtosauva-ase Hiihtosauva, jolla voi ampua. Käytettiin Alpeilla.
Tulostinrannekello Erikoismuunneltu rannekello, jonka sisäisen tulostimen avulla MI6 voi lähettää tärkeitä viestejä Bondille. Käytettiin Alpeilla.
Tainnutussavuke Savuke, jonka avulla voi puhaltaa tainnuttavaa savua. Kuului Amasovan varustukseen.
Q-vesiskootteri Koottava vesiskootteri, jonka avulla Bond matkusti USS Waynelta Atlantikseen.

Tapahtumapaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alun kohtaus, jossa Bond syöksyy jyrkänteeltä alas suksilla, on Mount Asgardin rinteellä. Stunt-näyttelijä kohtauksessa oli Rick Sylvester.

Yksi elokuvan Esprit auton sukellusveneistä on asetettu näytteille Alahärmään Jorma Lillbackan Road House ostoskeskukseen.

Elokuvan soundtrackin sävellyksestä oli vastuussa ensi kertaa Marvin Hamlisch, sillä aikaisempien James Bond -elokuvien säveltäjä John Barry ei ollut käytettävissä. Soundtrackin kappaleet ovat diskotyylisiä ja niihin kuuluu James Bond -elokuvien tunnuskappaleen diskoversio ”Bond 77”.[2]

Elokuvan alun ”Nobody Does It Better” -laulun lauloi yhdysvaltalainen laulaja Carly Simon. Kappale on ensimmäinen James Bond -laulu, jota ei ole nimetty elokuvan mukaan, joskin sanoituksissa mainitaan lause ”the spy who loved me”. Vuonna 2004 American Film Institute valitsi kappaleen 76. sijalle luettelossaan ”sadan parhaan elokuvalaulua”.[3]

  1. "Nobody Does It Better" – Carly Simon
  2. "Bond 77" (James Bond Theme)
  3. "Ride To Atlantis"
  4. "Mojave Club"
  5. "Nobody Does It Better" (Instrumental)
  6. "Anya"
  7. "The Tanker"
  8. "The Pyramids"
  9. "Eastern Lights"
  10. "Conclusion"
  11. "End Titles"-Nobody Does It Better – Carly Simon[2]
  1. Vuositilastot, Elokuvauutiset 2008, viitattu 16.9.2015.
  2. a b The Spy Who Loved Me soundtrack The James Bond Dossier.
  3. AFI:s 100 years 1000 songs American Film Institute.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]