Gustav Ludwig Hertz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gustav Ludwig Hertz
Gustav Ludwig Hertz itäsaksalaisessa postimerkissä
Gustav Ludwig Hertz itäsaksalaisessa postimerkissä
Henkilötiedot
Syntynyt22. heinäkuuta 1887
Hampuri, Saksa
Kuollut30. lokakuuta 1975 (88 vuotta)
Berliini, Saksa
Kansalaisuus Saksa Saksalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Humboldt-yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Heinrich Rubens ja Max Planck
Instituutti Wittenbergin yliopisto
Oppilaat Heinz Pose
Tutkimusalue Fysiikka
Tunnetut työt Franckin ja Hertzin koe
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1925)

Carl Hellmuth Hertzin isä

Gustav Ludwig Hertz (22. heinäkuuta 188730. lokakuuta 1975)[1] oli saksalainen fyysikko.

Hertz sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1925 yhdessä James Franckin kanssa.[2] Heidän tutkimuksensa käsitteli kaasun läpi kulkevia elektroneja. Franckin ja Hertzin kokeena tunnettu koe tuki Bohrin atomimallia. Mallin mukaan elektronit kiertävät atomin ydintä tietyillä diskreeteillä energioilla eli elektronien radat ovat kvantittuneet.

Gustav oli Heinrich Rudolf Hertzin veljenpoika ja hänen poika oli Carl Hellmuth Hertz.

  1. Gustav Ludwig Hertz
  2. The Nobel Prize in Physics 1925 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.