Johannes Stark

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johannes Stark
Henkilötiedot
Syntynyt15. huhtikuuta 1874
Schickenhof, Saksan keisarikunta
Kuollut21. kesäkuuta 1957 (83 vuotta)
Traunstein, Saksa
Kansalaisuus saksalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Münchenin yliopisto (Tohtori, 1897)
Väitöstyön ohjaaja Eugen von Lommel
Instituutti Göttingenin yliopisto
Hannoverin yliopisto
RWTH Aachen
Greifswaldin yliopisto
Würzburgin yliopisto
Tutkimusalue fysiikka
Tunnetut työt Starkin ilmiö
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1919)

Johannes Stark (15. huhtikuuta 1874 Schickenhof, Baijeri21. kesäkuuta 1957) oli merkittävä 1900-luvun fyysikko, joka sai Nobelin fysiikanpalkinnon.[1]

Stark aloitti opintonsa Bayreuthin kymnaasissa ja jatkoi Regensburgissa. Yliopisto-opinnot alkoivat Münchenin yliopistossa, jossa hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa ja kristallografiaa. Hänen virka-aikansa alkoi 1894. Hän valmistui tohtoriksi 1897.

Stark työskenteli lukuisissa viroissa Fysiikan instituutissa vuoteen 1900 saakka, jolloin hän aloitti palkattomana luennoitsijana Göttingenin yliopistossa. Hän työskenteli ja tutki lukuisissa yliopistoissa, kuten Greifswaldin yliopistossa. Hän sai vuonna 1919 Nobelin palkinnon "Doppler-ilmiön löydöstä ohenneessa kaasussa virtaavista positiivisista ioneista ja spektriviivojen jakamisesta sähkökentässä". Näistä jälkimmäinen tunnetaan Starkin ilmiönä. Hän jäi eläkkeelle 1939.

Stark julkaisi yli 300 esitelmää käsitellen lähinnä sähköä ja siihen liittyviä aiheita.

  1. The Nobel Prize in Physics 1919 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.