Italian presidentinvaalit 2013

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italian presidentinvaalit 2013
Italia
2006 ←
18.–20. huhtikuuta 2013 → 2015

  Giorgio Napolitano Stefano Rodotá
Ehdokas Giorgio Napolitano Stefano Rodotá
Puolue Sitoutumaton Sitoutumaton
Valitsijamiesäänet 738 217
Kannatus 73,3 % 21,5 %

     Napolitano 738

     Rodotà 217      Muut 20      Tyhjät 32


Presidentti ennen vaaleja

Giorgio Napolitano
Sitoutumaton

Uusi presidentti

Giorgio Napolitano
Sitoutumaton

Italian presidentinvaalit 2013 pidettiin 18.–20. huhtikuuta 2013. Perustuslain mukaan presidentin valitsevat seitsemän vuotta kestävälle kaudelle Italian parlamentin jäsenet ja 58 alueellista edustajaa. Virkakausien määrää ei ole rajattu. Presidentti Giorgio Napolitano valittiin kuudennessa äänestyksessä toiselle perättäiselle kaudelle. Valinnan hetkellä 87-vuotias Napolitano oli Italian ensimmäinen presidentti, joka valittiin toiselle kaudelle. Vaali pidettiin Palazzo Montecitoriossa, joka on Italian edustajainhuoneen kokoontumispaikka.

Italiassa pidettiin parlamenttivaalit 24.–25. helmikuuta 2013, ja sen jälkeen maa oli poliittisessa umpikujassa, koska hallitusta ei kyetty muodostamaan. Presidentin valintaan lähdettäessä keskustavasemmistokoalition johtaja Pier Luigi Bersani ilmoitti kannattavansa Franco Marinia presidentiksi. Vaikka Marinini oli saanut tukea Silvio Berlusconin johtaman keskustaoikeiston suunnalta sekä Mario Montin keskustalta useat vasemmistoon kuuluvat eivät äänestäneet häntä.[1] Marini sai 521 ääntä ensimmäisessä äänestyksessä kun valintaan olisi vaadittu 672 ääntä. Franco Marini ei saanut enää toisessa ja kolmannessa äänestyksessä kuin muutamia ääniä.

Toisessa ja kolmannessa äänestyksessä useat äänestivät tyhjää eikä kukaan ollut lähellä vaadittavaa äänimäärää. Neljänteen äänestykseen Bersani ilmoitti ehdokkaakseen entisen pääministerin ja Euroopan unionin komission puheenjohtaja Romano Prodin. Berlusconi kieltäytyi tukemasta häntä ja suurin osa keskustaoikeistosta jätti äänestämättä neljännessä äänestyksessä. Keskustavasemmiston hajanaisen äänestämisen takia Prodi ei saanut vaadittavaa yli puolet äänistä enemmistöä eli 504 ääntä, vaan jäi 395 ääneen.[2]

Keskustavasemmiston hajaäänet suuntautuivat ensin joko Beppe Grillon johtaman Viiden tähden liikkeen ehdokkaalle Stefano Rodotalle tai entiselle Torinon pormestari Sergio Chiamparinolle. Neljännessä äänestyksessä heidän hajaäänensä menivät jälleen joko Stefano Rodotalle tai sitten Anna Maria Cancellierille. Pier Luigi Bersani tulkitsi 19. huhtikuuta neljännen äänestyksen jälkeen hajanaisen äänestämisen tarkoittavan luottamuspulaa ja ilmoitti eroavansa Demokraattisen puolueen johdosta välittömästi kunhan presidentti saadaan valittua. [3]

Viidennessä äänestyksessä suurin osa äänesti tyhjää tai ei osallistunut äänestykseen. Sekä Berlusconi että Bersani ehdottivat 20. huhtikuuta Giorgio Napolitanon valintaa toiseksi kaudeksi. Presidentti Napolitano ilmoitti olevansa valmis toiselle kaudelle jos hänet valitaan.[4]

Giorgio Napolitano valittiin toiselle perättäiselle kaudelle kuudennessa äänestyksessä 738 äänen turvin. Stefano Rodota sai 217 ääntä.[4]

Vaalien tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokset on otettu Italian parlamentin nettisivulta.[5]

Kolmessa ensimmäisessä äänestyksessä valintaan vaaditaan 2/3 enemmistö 1007 valitsijasta eli vähintään 672 ääntä. Neljännestä äänestyksestä lähtien valintaan riittää yli puolet enemmistö eli vähintään 504 ääntä.

Ensimmäinen äänestys (18. huhtikuuta)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valintaan vaaditaan 672 ääntä.

Nimi Äänet
Franco Marini 521
Stefano Rodota 240
Sergio Chiamparino 41
Romano Prodi 14
Emma Bonino 13
Massimo D'Alema 12
Giorgio Napolitano 10
Anna Finocchiaro 7
Anna Maria Cancellieri 2
Mario Monti 2
Muut ehdokkaat[6] 18
Tyhjät äänet 104
Hylätyt äänet 15
Poissa 8
Yhteensä 1 007

Toinen äänestys (18. huhtikuuta)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valintaan vaaditaan 672 ääntä.

Nimi Äänet
Stefano Rodota 230
Sergio Chiamparino 90
Massimo D'Alema 38
Franco Marini 15
Alessandra Mussolini 15
Romano Prodi 13
Emma Bonino 10
Sergio De Caprio 9
Cosimo Sibilia 7
Rosy Bindi 6
Paola Severino 5
Silvio Berlusconi 4
Pier Luigi Bersani 4
Anna Finocchiaro 4
Giorgio Napolitano 4
Ricardo Antonio Merlo 3
Pierluigi Castagnetti 2
Michele Cucuzza 2
Arnaldo Forlani 2
Pietro Grasso 2
Maria Grazia Maniscalco 2
Antonio Palmieri 2
Claudio Sabelli Fioretti 2
Daniela Santanchè 2
Santo Versace 2
Muut ehdokkaat[6] 41
Tyhjät äänet 418
Hylätyt äänet 14
Poissa 59
Yhteensä 1 007

Kolmas äänestys (19. huhtikuuta)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valintaan vaaditaan 672 ääntä.

Nimi Äänet
Stefano Rodotà 250
Massimo D'Alema 34
Romano Prodi 22
Giorgio Napolitano 12
Anna Maria Cancellieri 9
Claudio Sabelli Fioretti 8
Sergio De Caprio 7
Franco Marini 6
Alessandra Mussolini 5
Antonio Palmieri 5
Emma Bonino 4
Sergio Chiamparino 4
Ricardo Antonio Merlo 4
Ilari Borletti Buitoni 3
Gianroberto Caseleggio 3
Fabrizio Cicchitto 3
Gherardo Colombo 3
Ermanno Leo 3
Pierluigi Castagnetti 2
Roberto Di Giovan Paolo 2
Antonio Martino 2
Niccolo Pollari 2
Muut ehdokkaat[6] 44
Tyhjät äänet 465
Hylätyt äänet 47
Poissa 58
Yhteensä 1 007

Neljäs äänestys (19. huhtikuuta)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valintaan vaaditaan 504 ääntä.

Nimi Äänet
Romano Prodi 395
Stefano Rodota 213
Anna Maria Cancellieri 78
Massimo D'Alema 15
Franco Marini 3
Giorgio Napolitano 2
Muut ehdokkaat[6] 7
Tyhjät äänet 15
Hylätyt äänet 4
Poissa 275
Yhteensä 1 007

Viides äänestys (20. huhtikuuta)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valintaan vaaditaan 504 ääntä.

Nimi Äänet
Stefano Rodota 210
Giorgio Napolitano 20
Rosario Monteleone 15
Emma Bonino 9
Claudio Zinna 4
Anna Maria Cancellieri 3
Franco Marini 2
Massimo D'Alema 2
Muut ehdokkaat[6] 13
Tyhjät äänet 445
Hylätyt äänet 17
Poissa 267
Yhteensä 1 007

Kuudes äänestys (20. huhtikuuta)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valintaan vaaditaan 504 ääntä.

Nimi Äänet
Giorgio Napolitano 738
Stefano Rodota 217
Sergio De Caprio 8
Massimo D'Alema 4
Romano Prodi 2
Muut ehdokkaat[6] 6
Tyhjät äänet 10
Hylätyt äänet 12
Poissa 10
Yhteensä 1 007