Lentokoneen turvaohje

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Polskie Linie Lotnicze LOTin turvaohje vuodelta 1968. Samaa korttia käytettiin neljässä konetyypissä: Il-14, Il-18, An-24 ja Tu-134.
Germania Expressin Fokker 100:n turvaohje.
Ryanairin lentokoneissa erilliset turvaohjekortit on korvattu istuinten selkänojiin kiinnitettävillä tarroilla.

Lentokoneen turvaohje on matkustajalentokoneesta, yleensä istuintaskusta, löytyvä kortti, jonka tarkoitus on yhdessä turvallisuusdemonstraation kanssa kertoa matkustajille turvallisuudesta lennolla sekä erityisesti toiminnasta hätätilanteissa.

Ensimmäiset turvaohjekortit tulivat käyttöön 1920-luvun lopussa.[1] 1930-luvulla turvaohjeet olivat vielä täysin tekstimuotoisia. Ensimmäiset kuvat kortteihin tuli 1940-luvulla, jolloin korttien tärkeä tehtävä oli myös rohkaista lentopelkoisia matkustajia.[2] Korteissa oli humoristisia iskulauseita, kuten ”pelastusliivit ovat muodikkaita ja varsin hyvin räätälöityjä” ja ”ei märkiä jalkoja Teille” sekä hauskoja kuvia.[1]

Lentokoneiden monimutkaistuessa 1960-luvun alussa myös turvaohjeisiin alkoi tulla enemmän tietoa, kuten valokuvia ja kaavioita happinaamarin ja pelastusliivien käytöstä sekä hätäuloskäyntien sijainnista.[1][2] Rahan säästämiseksi monet lentoyhtiöt painoivat vain yhdenlaisia turvaohjeita, joista näkyi hätäuloskäyntien sijainti eri konetyypeissä. Yhdysvaltain ilmailuviranomainen FAA kielsi nämä ”laivastokortit” vuonna 1967 ja määräsi, että joka konetyypillä tulee olla oma turvaohjeensa.[1]

Ilmailuviranomaiset vaativat, että turvaohjeista löytyvät vähintään seuraavat asiat.[3][4]

  • Miehistön käskyjen sekä merkkivalojen noudattaminen.
  • Tupakointikielto.
  • Turvavyön kiinnittäminen, kiristäminen ja avaaminen.
  • Hätävalaistus lattian tasossa.
  • Hätäuloskäyntien sijainti ja toiminta.
    • Hätäuloskäyntien toiminnasta on oltava tarkemmat ohjeet niille, jotka istuvat uloskäynnin kohdalla. Tarkempi ohjeistus voidaan antaa erillisillä turvaohjekorteilla tai painamalla tarkemmat ohjeet kaikkiin kortteihin.
  • Hätäliukumäen käyttö (tai muu vastaava ohjeistus, jos konetyypissä ei ole liukumäkiä).
  • Ikkunahätäuloskäyntien käyttö ja toiminta sellaisen kautta poistuttaessa.
  • Käsimatkatavarat. Ohjeessa on kerrottava, mihin käsimatkatavarat tulee sijoittaa, ja muistutettava, että kaikki henkilökohtaiset tavarat on hätätilanteessa jätettävä koneeseen.
  • Pakkolaskuasento koneen erilaisilla istuimilla ja istumapaikoilla.
  • Pelastusliivi ja muut kelluntavälineet: sijainti, käyttöönotto, käyttö.
  • Happinaamari, sen säätäminen ja käyttö.
  • Kannettavat laitteet: rajoitukset, ehdot ja kielletyt laitteet.
  • Muut lisätiedot, kuten ohjeistus lentoonlähtöön ja laskeutumiseen valmistautumisesta (tarjotin ylös, selkänoja pystyasentoon, käsinojat alas).

Koska turvaohjeen lukeminen on vapaaehtoista, vain harva tutustuu siihen ennen lentoa. National Transportation Safety Boardin vuonna 2000 tekemän tutkimuksen mukaan 68 prosenttia matkustajista ei edes vilkaissut turvaohjetta. 44 prosenttia matkustajista ei tutustunut turvaohjeeseen eikä seurannut turvademonstraatiota. Suurin osa ilmoitti syyksi aiemman kokemuksen lentomatkustamisesta ja turvaohjeista.[5]

Ongelmia tuottaa myös kuvallisten ohjeiden ymmärtäminen. FAA julkaisi aiheesta vuonna 2013 tutkimuksen, jossa matkustajilta kysyttiin turvaohjeiden kuvien merkityksiä. Yksittäisten kuvien sisällön ymmärrys vaihteli tutkimuksessa 70 prosentista vain 18 prosenttiin. Erityisen suuria vaikeuksia oli niillä, jotka eivät koskaan olleet lentäneet.[1]

Turvaohjeet ovat ilmailuharrastajien keskuudessa suosittuja keräilyesineitä, sillä ne kuvastavat aikaa ja kulttuuria, jossa ne on valmistettu,[6] sekä erilaisia tyylejä.[7]

  1. a b c d e Maksel, Rebecca: Those Safety Instructions in Your Airplane Seat Pocket? Nobody Understands Them Air & Space. 28.3.2014. Smithsonian. Viitattu 28.9.2016. (englanniksi)
  2. a b Sehl, Katie: Entertaining Safety. Airline Passenger Experience, heinä–elokuu 2015, 5. vsk, nro 4, s. 22. Airline Passenger Experience Association. Lehden verkkoversio. Viitattu 28.9.2016. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Advisory Circular 121-24C: Passenger Safety Information Briefing and Briefing Cards (PDF) (sivut 6–8) 23.7.2003. Federal Aviation Administration. Viitattu 28.9.2016. (englanniksi)
  4. Notice of Proposed Amendment 2015-18 (C) – Update of the rules on air operations (Air OPS Regulation — all Annexes & related AMC/GM) sub-NPA (C) ‘Draft Implementing Rule and Draft AMC/GM on passenger seating and briefing’ (PDF) (sivut 15–16) 27.11.2015. European Aviation Safety Agency. Viitattu 28.9.2016. (englanniksi)
  5. Public Attitudes, Perceptions and Behaviours towards Cabin Safety Communications (PDF) Kesäkuu 2006. Australian Transportation Safety Bureau. Arkistoitu 20.1.2017. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  6. Ku, Caroline: Safety Cards: Then and Now 22.6.2015. Airline Passenger Experience Association. Arkistoitu 13.12.2018. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  7. Moghadam, Rami: Design Break: Airline Safety Cards The 6th Floor. 16.3.2012. The New York Times. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]