Monacon Grand Prix 1982

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monacon Grand Prix 1982
6. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1982.
Päivämäärä 23. toukokuuta 1982
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,312 km
Kilpailun pituus 76 kierrosta, 251,712 km
Sää Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Ranska René Arnoux
(Renault)
Paaluaika 1.23,281
Palkintokoroke
Voittaja Italia Riccardo Patrese
(Brabham-Ford)
Toinen Ranska Didier Pironi
(Ferrari)
Kolmas Italia Andrea de Cesaris
(Alfa Romeo)
Nopein kierros
Kuljettaja Italia Riccardo Patrese
(Brabham-Ford)
Kierrosaika 1.26,354

Monacon Grand Prix 1982 oli kauden kuudes kilpailu. Se kilpailtiin tuttuun tapaan Monte Carlon katuradalla. Kilpailun voittoon ajoi Brabham-kuljettaja Riccardo Patrese, jolle voitto oli uran ensimmäinen.[1] Kilpailua varjosti Gilles Villeneuven kuolema kaksi viikkoa aiemmin järjestetyn Belgian GP:n aika-ajoissa. Villeneuve olisi myös puolustanut edellisen kauden voittoaan. Ferrari osallistuikin kilpailuun vain yhdellä autolla, jota ajoi Didier Pironi.

Renault-kuljettaja René Arnoux otti jo kauden kolmannen paalupaikkansa, eturiviin hän sai rinnalleen Patresen. Arnoux ajoi viimeistä edellisellä kierroksellaan katuradan nopeusennätyksen. Hän kiersi 3 312 metrin mittaisen radan ajassa 1.23,281, mikä merkitsi 143,17 kilometrin keskituntinopeutta. Kymmenen nopeimman joukon täydensivät Bruno Giacomelli (Alfa Romeo), Alain Prost (Renault), Pironi, Keke Rosberg (Williams-Ford), Andrea de Cesaris (Alfa Romeo), Derek Daly (Williams-Ford), Michele Alboreto (Tyrrell-Ford) ja John Watson (McLaren-Ford).

Keke Rosberg oli aika-ajojen kuudenneksi nopein. Joka kerta kun hän yritti ajaa nopean kierroksen, jäi joku hortoilemaan hänen eteensä kapealla katuradalla. Rosbergilla oli käytössään vain yksi sarja renkaita, jotka oli valmistettu tosipehmeästä kumiseoksesta. Renkaat kestivät hyvin vain neljä kierrosta, mutta Rosbergin oli pakko yrittää vielä muutama ylimääräinen kierros. Seitsemännellä kierroksellaan hän teki parhaan aikansa ja silloin renkaat olivat jo aivan lopussa.

Lähdössä Arnoux piti sijansa, mutta Giacomelli ohitti Patresen ja nousi toiseksi. Patrese oli kolmantena ja perässä seurasivat Prost sekä Pironi. De Cesaris sai taaempaa hyvän lähdön ohitettuaan sekä Alboreton ja Rosbergin. Prost siirtyi pian Patresen ohi ja nousi kolmanneksi. Kierroksella 4 toisena olleen Giacomellin auton akseli alkoi oikkuilla ja edessä oli keskeytys. Muutoksia ei tapahtunut tuolla hetkellä, kunnes kierroksella 15 johdossa ollut Arnoux pyörähti niin että auto sammui. Edessä oli keskeytys ja Prost otti johtopaikan. Taaempana Rosberg ohitti Alboreton nousten viidenneksi. Pironi menetti autonsa keulan pienessä törmäyksessä, mutta se ei vaikuttanut merkittävästi hänen nopeuteensa.

Kisan luonne muuttui kun kierroksella 65 alkoi sataa lähes kaatamalla. Rosberg oli ensimmäinen, joka joutui keskeyttämään. Tallikaveri Dalylle uhkasi käydä samalla tavalla Tabac-mutkassa, mutta hän menetti vain takasiipensä. 74. kierroksella kilpailun kärjessä ajanut Prost täräytti autonsa shikaanissa päin suojakaiteisiin ja kisa oli ohi. Hänen jalkoihinsa tuli ruhjeita, mutta pahemmalta vältyttiin. Johtoon siirtyi Patrese, joka kuitenkin pyörähti Loews-mutkassa kierrosta myöhemmin saaden moottorinsa sammumaan. Pironi siirtyi johtoon, mutta hänen autonsa vauhti hiljeni yht'äkkiä paljon ja tunneliin tultaessa auto sammui. Epäselväksi jäi oliko syynä sähkövika vai polttoaineen loppuminen. Kilpailussa de Cesaris siirtyi johtoon, mutta häneltäkin loppui polttoaine ennen kuin hän ehti ohittaa Pironin. Johtoon olisi voinut siirtyä Daly, joka oli menettänyt autonsa etu- ja takasiivet, mutta hänen vaihdelaatikkonsa jumittui ja joutui keskeyttämään ennen viimeistä kierrosta. Patrese, joka oli saanut Brabhaminsa uudelleen käyntiin alamäen ansiosta, nousi kilpailun johtoon ja ajoi helppoon voittoon kun seuraavana maaliin päässyt Nigel Mansell jäi hänestä kierroksen. Palkintokorokkeelle Patresea seurasivat keskeyttämään joutuneet Pironi ja de Cesaris.

Keke Rosbergin ajo[3]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keke Rosberg jäi ahtaalla radalla lähdön jälkeen hiukan puristuksiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen hän oli kahdeksas. Vasta 21. kierroksella Rosberg pääsi livahtamaan edellään ajaneen Michele Alboreton ohitse ja hän alkoi ajaa takaa 15 sekunnin päässä ollutta johtoryhmää.

Kierroksella 43 Rosberg sai de Cesarisin kiinni. De Cesarisin moottorin sytytyksessä oli vikaa ja se vuoti myös hiukan öljyä. Tästä huolimatta Rosberg ei millään päässyt hänen ohitseen. De Cesarisille heilutettiin sinistä lippua merkiksi siitä, että hänen olisi päästettävä nopeampi auto ohitseen. Hän ei lipuista välittänyt. Periaatteessa ei sinisistä lipuista tarvinnutkaan välittää, sillä autot olivat samalla kierroksella. Ei Rosbergkaan olisi vastaavassa tilanteessa päästänyt kaveria ohitseen.

Rosberg ajoi de Cesarisin vaihdelaatikon tuntumassa ja yritti vihdoin ohitse. De Cesaris nosti jalkansa kaasulta juuri kun Rosberg oli lähtemässä ohitukseen. Rosberg ei voinut muuta kuin jarruttaa äkkiä ja kääntää autoa sivulle. Auto hyppäsi reunakiveykselle ja sen etupään ripustus rikkoutui. Rosbergin kisa keskeytyi siihen.

Sij. Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Aika-ajo Pisteet
1 2 Italia Riccardo Patrese Brabham-Ford 76 1:54'11.259 2 9
2 28 Ranska Didier Pironi Ferrari 75 Sähkövika/Polttoaineen loppuminen 5 6
3 22 Italia Andrea de Cesaris Alfa Romeo 75 Polttoaineen loppuminen 7 4
4 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Ford 75 + 1 kierros 11 3
5 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Ford 75 + 1 kierros 15 2
6 5 Irlanti Derek Daly Williams-Ford 74 Ulosajo 8 1
7 15 Ranska Alain Prost Renault 73 Ulosajo 4  
8 4 Yhdistynyt kuningaskunta Brian Henton Tyrrell-Ford 72 + 4 kierrosta 17  
9 29 Sveitsi Marc Surer Arrows-Ford 70 + 6 kierrosta 19  
10 3 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford 69 Ripustukset 9  
Kesk. 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Ford 64 Kolari (de Cesaris) 6  
Kesk. 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-Ford 56 Moottori 12  
Kesk. 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 49 Turbo 13  
Kesk. 7 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-Ford 35 Sähkövika 10  
Kesk. 9 Saksa Manfred Winkelhock ATS-Ford 31 Tasauspyörästö 14  
Kesk. 26 Ranska Jacques Laffite Ligier-Matra 29 Ohjautuvuus 18  
Kesk. 25 Yhdysvallat Eddie Cheever Ligier-Matra 27 Öljyvuoto 16  
Kesk. 10 Chile Eliseo Salazar ATS-Ford 22 Sammutin 20  
Kesk. 16 Ranska René Arnoux Renault 14 Pyörähdys 1  
Kesk. 23 Italia Bruno Giacomelli Alfa Romeo   Vetoakseli 3  
DNQ 30 Italia Mauro Baldi Arrows-Ford   21  
DNQ 33 Alankomaat Jan Lammers Theodore-Ford   22  
DNQ 17 Saksa Jochen Mass March-Ford   23  
DNQ 35 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Toleman-Hart   24  
DNQ 31 Ranska Jean-Pierre Jarier Osella-Ford   25  
DNQ 14 Kolumbia Roberto Guerrero Ensign-Ford   26  
DNPQ 36 Italia Teo Fabi Toleman-Hart    
DNPQ 32 Italia Riccardo Paletti Osella-Ford    
DNPQ 18 Brasilia Raul Boesel March-Ford    
DNPQ 20 Brasilia Chico Serra Fittipaldi-Ford    
DNPQ 19 Espanja Emilio de Villota March-Ford        
  • Patresen ensimmäinen voitto[1]
  • Patresen ensimmäinen kilpailun nopein kierros
  • de Cesarisin ensimmäinen palkintosija
  • YLE lähetti kilpailun Monacosta 35 minuutin mittaisena erikoislähetyksenä. TV1:ssä kilpailusta näytettiin kooste. Kilpailu oli ensimmäisiä varmuudella lehdissä ilmoitettuja f1-lähetyksiä Suomessa. Kilpailun selostajana toimi Juha Jokinen joka oli kuitenkin selostanut tätä kilpailua ennen lukuisia f1-kilpailuja.
  • 23.5.1982
  • Elio de Angelis juhli Monacon palkintokorokkeella, vaikka hän oli lopputuloksissa viides. Kilpailun jälkeen hän luuli sijoittuneensa kolmanneksi, mutta tilanne selvisi hänelle vasta Pironin ja de Cesariksen saapuessa korokkeelle.[4]
  1. a b Riccardo Patrese - Italy ESPN. Arkistoitu 11.7.2015. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  2. Helsingin Sanomat 23.5.1982
  3. Helsingin Sanomat 24.5.1982
  4. De Angelis Celebrates Fifth Place on Podium, Monaco 1982 Six of the Best - Unusual Podium Ceremonies. 2.9.2015. Formula1.com. Viitattu 2.9.2015. (englanniksi)