Neptunea antiqua

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neptunea antiqua
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Lahko: Kapeakielikotilot Neogastropoda
Heimo: Kuningaskotilot Buccinidae
Suku: Neptunea
Laji: antiqua
Kaksiosainen nimi

Neptunea antiqua
(Linnaeus 1758) [1]

Neptunea antiqua on kuningaskotiloiden heimoon kuuluva suuri kapeakielikotilo, joka elää Koillis-Atlantissa.[1]

N. antiqua on keskimäärin 20 senttimetriä pitkä ja 5 senttimetriä leveä; suurimmat löydetyt yksilöt ovat olleet kaksi kertaa tätä suurempia. Sillä on pitkä ja terävähuippuinen kuori, jonka väri on yleensä kellertävä ja vivahtaa joskus punaiseen. Kuoressa on seitsemän pulleaa kierrettä, joista ulommainen on 70–80 prosenttia koko kotilon korkeudesta. Kierteiden välissä on ohut sauma, jonka rinnalla kulkee kapea kohouma. Kuoren pinnalla on lukemattomia ohuita harjanteita ja kasvurenkaita ja sitä peittää ohut sarveiskerros, joka kuluu iän myötä pois.[1]

N. antiquan silmät sijaitsevat pitkien ja kapeiden tuntosarvien tyvessä. Aktiivisilla yksilöillä hengitysputket eli sifonit eivät työnny kovin pitkälle ulos vaippaontelosta. Jalka on suuri ja sen takaosassa ja sivuilla voi olla pieniä ulokkeita. Naaraalla on lisäksi anturassaan limatiehyitä. Jalkaan on kiinnittynyt soikea kalkkikansi, jolla kotilo voi peittää tiiviisti kuoren leveän suuaukon.[1]

N. antiquaa esiintyy Koillis-Atlantissa laajalla vyöhykkeellä, joka ulottuu Biskajanlahdesta etelässä Arktikseen pohjoisessa.[1]

N. antiqua elää pehmeällä merenpohjalla vuorovesivyöhykkeen alapuolella aina 1,2 kilometrin syvyyteen saakka.[1]

N. antiquan sylkirauhasista erittyvä tetramiini on ihmiselle myrkyllistä ja vaikuttaa samaan tapaan kuin kurare. Eläin muistuttaa erehdyttävästi syötäväksi kelpaavaa kuningaskotiloa ja aiheuttaa Britanniassa silloin tällöin ruokamyrkytyksiä.[2]

  1. a b c d e f Neptunea antiqua Marine Species Identification Portal. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20. lokakuuta 2010.
  2. Whittle, Kevin & Gallacher, Susan: Marine toxins (pdf) British Medical Bulletin 2000, 56 (No 1). Viitattu 20. lokakuuta 2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]