Siirtäjä-RNA

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siirtäjä-RNA:n 3d-kuva.

Siirtäjä-RNA (tRNA) on proteiinisynteesiä auttava pienehkö RNA-molekyyli, joka siirtää aminohapon proteiinin osaksi. Proteiinit ovat aminohappoketjuja, jotka valmistuvat ribosomeissa lähetti-RNA:n ohjaamana. Yhtä aminohappoa vastaa kolmen nukleotidin kodoni. Siirtäjä-RNA on se molekyyli, johon aminohappo kiinnittyy ja jonka avulla ribosomi liittää tämän aminohapon rakentuvaan proteiiniin.

Siirtäjä-RNA

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siirtäjä-RNA:n yleinen rakenne.
Fenyylialaniinin siirtäjä-RNA, tRNA_phe.

Siirtäjä-RNA muistuttaa jonkin verran apilaksi taivutettua lankaa levityskuvassa. Apilassa on kolme lehteä, ja varsi. Molemmat lähetti-RNA:n päät ovat varressa. Apilan "vaakasuorat" haarat ovat D-haara ja T-haara. Kolmiapilan keskihaara on A-haara. Apilan kärjessä on antikodoni, joka vastaa lähetti-RNA:n kolmesta emäksistä koostuvaa geneettisen koodin mukaista kodonia. Apilan varren päässä on beta-pää eli 3'-pää, mihin aminohappo kiinnittyy, ja sen jälkeen vartta eteenpäin mennessä vastaanottajakanta. 3'-pää on yleensä CGA.

Siirtäjä-RNA:t ovat yleensä melko pieniä, 74–95 nukleotidia, ja sisältävät joitain RNA:han ja DNA:han normaalisti kuulumattomia elementtejä. Näitä ovat muun muassa dihydrouridiini DiH, metioniinojohdannaiset DiMe, Me, I ja pseudouridiini Ψ[1] Ainakin hiivan renyylialaniini-RNA:ssa näyttää olevan paljon urasiilia ja guaniinia. Siirtäjä-RNA:n molekyylipaino on noin 25 000[2]. Siirtäjä-RNA:ta on antikodonin mukaan ainakin 49 eri tyyppiä. Mitokondriossa on 22 eri siirtäjä-RNA-geeniä. Tumallisissa soluissa siirtäjä-RNA:t syntyvät tumassa RNA-polymeraasi-III:n avulla.

Siirtäjä-RNA:n muotoa pitävät yllä vetysillat.

Tyypillisessä siirtäjä-RNA:ssa, kuten fenyylialaniinin siirtäjä-RNA:ssa, on 14 kiinteää nukleotidia, jotka eivät voi vaihtua. Mutta mukaan on lisäksi otettava antikodonin kolme nukleotidia GAA, ja kymmenen vetysiltoja synnyttävää nukleotidia.[3] Näin ollen siirtäjä-RNA:n 76 nukleotidista on oltava oikein 27.


  1. Mikko Niemi Ismo Virtanen Eero Vuorio,Weilin+Göös 1003, Paino WSOY Porvoo 1994, ISBN 951-35-5685-9, Solu- ja molekyylibiologia, kolmas painos, sivu 158
  2. Veikko Sorsa, Pirjo Mäkelä, Marja Sorsa, Jaakko Leisti, Mirja Salkinoja-Salonen 1979: Perinnöllisyys (s. 64). WSOY. ISBN 951-0-09057-3
  3. Bioorganic chemistry: Nucleic acids, Edited by Sidney M. Hecht, University of Virginia, Oxford University Press 1996, ISBN 0-19-508467-5, Figure 1-10, sivu 13

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]