Vedenväki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vedenväki on suomalaisessa mytologiassa veden alla asuvien olentojen joukko sekä tämän joukon taikavoima. Kalevalan mukaan vedessä on paljon väkeä. Vedenväkeen kuuluivat esimerkiksi vesihiidet, vetehiset, veden neidot ja pienet merestä nousevat miehet, jotka toisinaan ilmestyivät ihmisten avuksi suurine voimineen. Veden luona pelästyvä tai asiattomasti käyttäytyvä saattoi saada vedenväen vihat päälleen ja sairastua.

Vedenväkeen kuuluivat myös yksilöidyt ja nimetyt vedenhaltijat, kuten Ahti, Vellamo ja Iku-Turso.

Vedenväen avulla voitiin parantaa joitain sairaita, myös mielenvikaisia. Kun vedenväkeä tarvittiin taikuuksiin, sitä etsittiin paikoista, joissa sitä uskottiin olevan eniten. Tällaisia paikkoja olivat varsinkin veden pyörteet ja vaahto. Kun väkeä otti, piti usein uhrata vuolemalla hopeaa samaan paikkaan. Vedenväkeä sai avukseen varsinkin, jos otti vettä mukaansa.

Vedenväellä kerrottiin olevan karjaa, joka öisin saattoi nousta järvistä laiduntamaan. Tällöin vedenkarjan pystyi erottamaan tavallisista naudoista vatsapuolella olevan kalamaisen evän perusteella. Vedenkarjan maidolla kerrottiin olevan arvokkaita ja parantavia ominaisuuksia.

Hullun parannus veden väen avulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään perinteen mukaan hullun parantamisessa tarvittiin lähteen vettä. Vesi täytyi ottaa lähteestä monimutkaisin rituaalein ja loitsia:

Nouse neitonen vedestä
Hienohelma hettehestä,
Tälle työlle työläälle
Tälle vaivalle vaikealle
Tämän tuskan tuntiaks
Tämän pahan parantajaks!

Sitten lämmitettiin sauna ukkosen särkemillä puilla ja kylvetettiin hullu lähteestä otetulla vedellä loitsuja lukien sekä taikatemppuja tehden. Kun hullua vietiin ulos saunasta, hänet säikytettiin vielä ampumalla pyssyllä hänen päänsä yli. Pelästyttäminen on ollut suomalaisessa kansanparannuksessa yleinen hoitomuoto.