Antreas ja syntinen Jolanda

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antreas ja syntinen Jolanda
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Turo Kartto
Perustuu Antti Kokkolan aihe 1940, josta syntyi Ilmari Mäkitien nimellä romaani Maailman kasvot 1945
Tuottaja Matti Schreck
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Eino Heino
Leikkaaja Valentin Vaala
Lavastaja Igor Karpinsky
Pääosat Kirsti Hurme
Olavi Reimas
Kaija Rahola
Kille Oksanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1941
Kesto 101 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Antreas ja syntinen Jolanda on Valentin Vaalan ohjaama elokuva vuodelta 1941. Sen perustana on Antti Kokkolan eli Tatu Pekkarisen aihe, josta myöhemmin syntyi – myös salanimellä – romaani Maailman kasvot.[1]

Elokuvan tekovaihe oli Vaalan parhaan luomisvireen aikaa. Tarinassa päähenkilönä on hyväntahtoinen sokea Antreas (Olavi Reimas), jota syntinen Jolanda (Kirsti Hurme) höynäyttää.[2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Kirsti Hurme  Jolanda Matsson  
 Olavi Reimas  Antreas Tuurio  
 Kaija Rahola  Martta Miettinen  
 Kille Oksanen  Reinar  
 Aino Lohikoski  Miettiskä  
 Varma Lahtinen  Matssonska  
 Topo Leistelä  lehtori  
 Elli Ylimaa  täti Auroora  
 Reino Valkama  Jaakko-setä  
 Rakel Linnanheimo  sairaanhoitajatar  
 Martti Seilo  tohtori Sukanen  
 Matti Aulos  lääkäri  
 Aku Peltonen  konstaapeli  
 Ossi Korhonen  sisustusarkkitehti  
 Ida Salmi  nainen Kauppatorilla  
 Arvi Tuomi  tuomari  
 Tuli Arjo  turkisliikkeen myyjätär  
 Emma Väänänen  nainen Kasinolla  
 Asser Fagerström  pianisti  
 Kerstin Nylander  Kasinon johtajatar  
 Eija Hiltunen  konttorityttö  

Aikalaisarvioissa elokuva sai järjestään kiittäviä arvioita nimeään lukuun ottamatta, jota esimerkiksi Olavi Vesterdahl (Aamulehti) piti banaalina. Paula Talaskiven mukaan onnistuminen oli sekä Turo Karton että ohjaajan Valentin Vaalan suuri ansio. Vaala onnistui ”säilyttämään alkuperäisen tarinan suurimman avun, kertomuksen viehättävän sydämellisyyden, lämpimän inhimillisyyden”. Poikkeus myönteisistä arvioijista oli Eino Palola (Helsingin Sanomat), jonka mielestä elokuva vaikutti ”hiukan avuttomalta”.[3]

Myöhemmin elokuva on saanut osakseen enemmänkin kielteistä kommentointia. Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti, 1981) katsoo että vakavasta aiheesta on tullut ”puhdasta viikkolehtiviihdettä”, ja Markku Tuuli (Katso, 1981) näkee sen ajan kuluttamana.[3]

Vuonna 2012 Arto Pajukallio toteaa, että elokuva kuuluu erikoiseen sokeutta ja näön palautumista käsitelleiden suomalaisten melodraamojen joukkoon ja on niistä hämmentävin. Elokuvassa on jopa kauhuelokuvan piirteitä.[4]

  1. Muut tiedot, Elonet.fissä
  2. Päivän elokuvia. Tv-maailma 11/2012, s. 21.
  3. a b Antreas ja syntinen Jolanda Elonet.
  4. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 21.3.2012, s. D 7.


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.