Kulkurin tyttö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kulkurin tyttö
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Martti Larni
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Väinö Hannikainen
Kuvaaja Erkki Imberg
Leikkaaja Valentin Vaala
Lavastaja Roy
Pääosat Ansa Ikonen
Heikki Heino
Tea Ista
Valtteri Virmajoki
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1952
Kesto 73 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kulkurin tyttö on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1952. Sen on käsikirjoittanut Martti Larni.

Elokuva on epookkikomedia, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoden 1862 tienoille, jolloin avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rata[1]. Ahne metsänvartija hamuaa itselleen torpparin tonttia ja juonittelee tälle häädön mailta. Helsingistä maata kiertämään lähteneet ylioppilaskaverukset sattuvat paikalle, ja toinen heistä rakastuu torpparin tyttäreen. Hämmennystä aiheuttaa maanomistajan paroni Metterin puoliso, vaalea kartanonrouva Olivia, joka myös iskee silmänsä komeaan opiskelijakulkuriin. Ylioppilas Vaara keksii juonen torpan pelastamiseksi, ja ihastunut paronitar lupaa auttaa häntä.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Ansa Ikonen  Olivia Metter  
 Heikki Heino  ylioppilas Lauri Vaara  
 Tea Ista  Marja Luhtala  
 Valtteri Virmajoki  paroni Metter  
 Tarmo Manni  ratsumestari Algot Rosendahl  
 Veikko Tyrväinen  Jeremias  
 Eero Leväluoma  Luhtala  
 Emma Väänänen  Luhtalan emäntä  
 Kirsti Ortola  krouvityttö  
 Kaarlo Halttunen  metsänvartija Tohko  
 Matti Lehtelä  Joonas  
 Oke Tuuri    
 Vilho Ruuskanen    
 Paavo Honkamäki    
 Henny Waljus    
 Rauha Rentola    
 Paavo Jännes    
 Uuno Montonen    

Larni oli aiemmin tehnyt elokuvakäsikirjoituksia muiden teosten pohjalta. Tämän elokuvan käsikirjoitus on Larnin ainoa alkuperäiskäsikirjoitus. Se otettiin tuotanto-ohjelmaan kesällä 1951. Käsikirjoituksessa nimi oli Maantieritari, mutta lopulliseksi nimeksi tuli kulkuriromantiikkaan viittaava Kulkurin tyttö.[1]

Tarinan tapahtuma-ajaksi sanotaan alkuteksteissä 1860-luku, ja eräässä repliikissä viitataan vuoteen 1862, jolloin rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin. Kahdessa kohtauksessa kuitenkin luetaan Hämeen Sanomia, joka alkoi ilmestyä 1879.[1]

Vaala muokkasi käsikirjoitusta kuvausten aikana poistamalla ja lisäämällä jaksoja. Lisäys on esimerkiksi keskustelu majatalossa. Kulkurin tytössä näyttelivät ensiroolinsa Heikki Heino ja Tea Ista, joka sai torpantytön osan sanomalehti-ilmoituksen kautta. Oopperalaulaja Veikko Tyrväinen teki elokuvassa suurimman roolinsa, ja elokuva oli kuvaaja Erkki Imbergin ensimmäinen pitkä elokuva.[1]

Tuotantoyhtiö anoi elokuvalle verovapautta, mutta 15 prosentin veroa perusteltiin kuitenkin sillä, ettei elokuvassa ollut ”arvoja” vaan se oli lähinnä operettifarssi.[1]

Aikalaisarvioissa käsikirjoituksen puutteet todettiin melko yksimielisesti. Siitä on kuitenkin taitava ohjaaja hyvien näyttelijöiden avulla saanut kokoon ”viihdyttävän historiallisen draaman”, kuten Jerker A. Eriksson (Nya Pressen) arvioi, ja myös Modest Savtschenko (Työkansan Sanomat) toteaa, että sitä ”sittenkin katselee mielellään alusta loppuun” aivan loppukohtausta lukuun ottamatta, joka saa ”katsojan hieman kiemurtelemaan tuolissaan”.[2]

Myöhemmin elokuvaa on arvioitu Vaalan välityönä, jossa on turhan pitkiä puhejaksoja.[3] Vaalan roolituskyky ja into nostaa esiin uusia kasvoja on saanut kiitosta[4].

  1. a b c d e Kulkurin tyttö Elonet. Taustaa. Viitattu 17.12.2011.
  2. Kulkurin tyttö Elonet. Lehdistöarvioita. Viitattu 17.6.2013.
  3. Päivän elokuvia. Tv-maailma 50/2011 s. 5.
  4. JK: Kulkurin tyttö. Viikon elokuvia, Tv-maailma 36/2014, s. 11.