Isäpappa ja keltanokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isäpappa ja keltanokka
Elokuavan juliste.
Elokuavan juliste.
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Topias
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Kalle Peronkoski
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Joel Rinne
Mirjam Novero
Lasse Pöysti
Matti Ranin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 1950
Kesto 77 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Isäpappa ja keltanokka on Edvin Laineen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1950.

Kaupunkilaiskomediaksi luonnehditussa elokuvassa leskeksi jäänyt perheenisä (Joel Rinne) huolehtii kotiapulaisten avustamana kolmesta lapsestaan (Eila Peitsalo, Lasse Pöysti ja Matti Ranin). Lääkäri (Mirjam Novero) tekeytyy taloudenhoitajaksi.[1] Lapset yrittävät etsiä isälle morsianta toisaalta. Seurauksena on väärinkäsityksiä ja kultakala-aiheeseen perustuvaa huumoria.[2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Joel Rinne  fil.tri Yrjö Tammela  
 Mirjam Novero  tri Annikki Salmi  
 Lasse Pöysti  Aimo Tammela  
 Matti Ranin  Lauri Tammela  
 Eila Peitsalo  Ulla Tammela  
 Siiri Angerkoski  Birgit Alanne  
 Aarne Laine  maisteri Juurinen  
 Oiva Sala  preparaattori Miettinen  
 Topo Leistelä  eläintieteen laitoksen johtokunnan puheenjohtaja  
 Mauri Jaakkola  museoapulainen  
 Jalmari Rinne  johtokunnan jäseniä  
 Arvo Lehesmaa  johtokunnan jäseniä  
 Veikko Linna  johtokunnan jäseniä  
 Eino Kaipainen  johtokunnan jäseniä  
 Rakel Laakso  kirjeenvaihtoystävä  
 Enni Rekola  kotiapulainen  
 Urho Lahti  johtokunnan jäsen  
 Irja Viherpuu  Siviä  
 Olga Tainio    
 Matti Lehtelä    
 Rauha Puntti    
 Esteri Kasurinen    
 Vappu Jurkka    
 Tiina Rinne    
 Rauni Ranta    
 Ahti Haljala    
 Seppo Wallin    

Elokuvassa ei ole ulkokuvia, vaan studion lisäksi elokuvaa on kuvattu Helsingin Eläinmuseossa ja samoissa tiloissa toimineessa yliopiston eläintieteen laitoksessa.[3]

Elokuvan replikointi sai aikalaiskriitikoilta sekä moitteita että kiitosta sujuvuudesta ja naurattavuudesta.[4]

  1. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 29.12.2010, s. D 11.
  2. AL: Päivän elokuvia. Tv-maailma 51/2012, s. 25.
  3. Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 20.12.2012
  4. Lehdistöarvioita, Elonet.fi, viitattu 20.12.2012

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.