Sijaishallitsijoiden aika

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sijaishallitsijoiden aika
v. 1811 - 1820
Lawrencen prinssi Yrjö (s. 1814)
Edeltää Yrjöjen aikakausi
Jota seuraa Viktoriaaninen aikakausi
Johtaja(t) Yrjö, Prinssi Regent[1]

Sijaishallitsijoiden aika oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa Yrjöjen ajan lopulla ollut ajanjakso, 1811–1820, jolloin kuningas Yrjö III:n katsottiin sairautensa vuoksi olevan kykenemätön hallitsemaan, ja hänen poikansa hallitsi sijaishallitsijana (engl. Prince regent). Yrjö III:n kuoltua vuonna 1820 sijaishallitsijasta tuli kuningas Yrjö IV. Nimitystä sijaishallitsijoiden aika käytetään toisinaan pidemmästäkin ajanjaksosta, jopa koko aikavälistä 1795–1837, johon sisältyvät Yrjö III:n hallitsijakauden loppupuoli ja hänen poikiensa Yrjö IV:n ja Vilhelm IV:n hallituskaudet. Koko tälle aikakaudelle ominaisia ovat eräät Britannian arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa, muodissa, politiikassa ja kulttuurissa esiintyneet suuntaukset.

Sijaishallitsijoiden aika on tunnettu eleganssistaan ja saavutuksistaan kuvataiteen ja arkkitehtuurin alalla. Tämä aikakausi käsitti suuren yhteiskunnallisen, poliittisen ja taloudellisen muutoksen ajan. Napoleonia vastaan ja muillakin rintamilla käytiin sotaa, joka vaikutti kaupankäyntiin sekä kotimaassa että kansainvälisesti ja myös politiikkaan. Verenvuodatuksesta ja sodankäynnistä huolimatta Sijaishallitsijoiden aika oli kuitenkin myös suuren hienostuneisuuden ja kulttuuristen saavutusten aikaa, joka muokkasi ja muutti koko Britannian yhteiskuntarakennetta.

Yksi suurimmista taiteen ja arkkitehtuurin tukijoista oli itse sijaishallitsija (tuleva Yrjö IV). Yläluokan yhteiskunta kukoisti eräänlaisessa kulttuurin ja hienostuneisuuden mini-renessanssissa. Yhtenä suurimmista taiteen mesenaatteista prinssi regentti määräsi Brighton Pavilionin kauniin ja eksoottisen paviljongin, koristeellisen Carlton Housen sekä monien muiden julkisten töiden ja arkkitehtuurin kalliin rakentamisen ja kunnostamisen (ks. John Nash, James Burton ja Decimus Burton). Tämä edellytti luonnollisesti kädenojennusta valtionkassaan, ja regentin ja myöhemmin myös kuninkaan ylitsevuotavuus ylitti usein hänen taskunsa kansan kustannuksella.

Yhteiskunta oli tuona aikana huomattavan kerrostunut. Tämän ajan Englannin kauniille ja muodikkaille aloille oli monin tavoin olemassa synkkä vastakohta. Lontoon likaisemmilla, vähemmän varakkailla alueilla rehottivat varkaudet, uhkapelit, rosvot ja jatkuva juopottelu. Väkiluvun nousu – vajaasta miljoonasta vuonna 1801 miljoonaan vuoteen 1820 mennessä – synnytti villin, kuohuvan, epävakaan ja elinvoimaisen näyttämön. Robert Southeyn mukaan yhteiskuntakerrosten väliset erot olivat valtavat:

Sijaishallitsijoiden yhteiskunnan glamourin ja kiillon alla vallinnut kurjuus muodosti jyrkän kontrastin sijaishallitsijan seurapiirille. Köyhyyttä käsiteltiin vain marginaalisesti. Yrjö III:n eläkkeelle siirtymisen jälkeen muodostunut regenttiyhteiskunta merkitsi hurskaamman ja varautuneemman yhteiskunnan loppua ja synnytti kevytmielisemmän ja pröystäilevämmän yhteiskunnan. Tähän muutokseen vaikutti itse sijaishallitsija, joka pidettiin täysin erossa politiikan juonittelusta ja sotilaallisista urotöistä. Tämä ei auttanut mitenkään suuntaamaan hänen energiaansa myönteisempään suuntaan, jolloin hänelle jäi nautinnon tavoittelu ainoaksi ulospääsykeinoksi ja ainoaksi kapinamuodoksi isänsä taholta tulevaa paheksuntaa ja moitteita vastaan.

Näiden muutosten taustalla eivät olleet vain raha ja kapinallinen hemmoteltu nuoriso, vaan myös merkittävä teknologinen kehitys. Vuonna 1814 The Times otti käyttöön höyrypainon. Tällä menetelmällä se pystyi nyt painamaan 1 100 arkkia tunnissa, sen sijaan että se aiemmin pystyi samassa ajassa painamaan vain 200 arkkia; näin tuotantokapasiteetti ja myös kysyntä viisinkertaistuivat. Tämä kehitys sai aikaan hurjan suosion saavuttaneiden muotiromaanien nousun, joissa kustantajat levittivät rikkaiden ja aristokraattien tarinoita, huhuja ja kerskakulutusta vihjaillen ei niinkään salaa näiden henkilöiden erityisestä henkilöllisyydestä. Kuilu yhteiskuntaluokkien välillä oli niin suuri, että alempana olevat saattoivat pitää yläluokkien edustajia ihmeellisenä ja fantastisena fiktiona, jonakin täysin tavoittamattomissa olevana mutta silti konkreettisesti olemassa olevana.

1811
Walesin prinssi George Augustus Frederick aloitti yhdeksänvuotisen kautensa sijaishallitsijana, ja hänet tunnettiin arvonimellä Price Regent. Tämä Yrjöjen aikakauden alajakso aloitti virallisen sijaishallitsijuuden. Wellingtonin herttua piti ranskalaiset loitolla Fuentes de Oñorossa ja Albuherassa niemimaan sodassa. Sijaishallitsija järjesti 19. kesäkuuta 1811 kello 21.00 Carlton Housessa juhlat, joissa juhlistettiin hänen siirtymistään regentiksi. Luddiittikapinat. Glasgow'n kutojien mellakka.
1812
Pääministeri Spencer Perceval murhattiin alahuoneessa. Elginin marmoriesineiden viimeinen lähetys saapui Englantiin. Sarah Siddons vetäytyi näyttämöltä. Merenkulku- ja aluekiistat käynnistivät vuoden 1812 sodan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen välillä. Britit voittivat ranskalaiset armeijat Salamancan taistelussa. Kaasuyhtiö (Gas Light and Coke Company) perustettiin. Charles Dickens, viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja yhteiskuntakriitikko, syntyi 7. helmikuuta 1812.
1813
Jane Austenin "Ylpeys ja ennakkoluulo" julkaistiin. William Hedleyn Puffing Billy, varhainen höyryveturi, kulki sileillä kiskoilla. Kveekari Elizabeth Fry aloitti työnsä Newgaten vankilassa. Robert Southeysta tuli runoilija.
1814
Liittoutuneiden hyökkäys Ranskaan johti Pariisin sopimukseen, joka päätti yhden Napoleonin sodista. Napoleon luopui vallasta ja karkotettiin Elbaan. Wellingtonin herttua palkittiin Burlington Housessa Lontoossa. Brittisotilaat polttavat Valkoisen talon. Thames-joen jäällä järjestettiin viimeisen kerran markkinat, ja tämä oli myös viimeinen kerta, jolloin joki on jäätynyt. Lontoon kaduilla otettiin käyttöön kaasuvalaistus.
Wellington Waterloon taistelussa
1815
Ranskan Napoleon I häviää seitsemännelle koalitiolle Waterloon taistelussa. Napoleon karkotettiin Saint Helenalle. Englannin maissilailla rajoitettiin maissin tuontia. Sir Humphry Davy patentoi kaivostyöläisten turvalampun. John Loudon Macadamin tienrakennusmenetelmä otettiin käyttöön.
1816
Tulovero poistetaan. Indonesiassa sattui tulivuorenpurkaus, jonka seurauksena oli "kesätön vuosi". Mary Shelley kirjoitti Frankensteinin. William Cobbett julkaisi sanomalehtensä pamflettina. Britit palauttivat Indonesian hollantilaisille. Lontoon Regent’s Canalin ensimmäinen rakennusvaihe. Beau Brummell pakeni velkojiaan pakenemalla Ranskaan.
1817
Antonin Carême tarjosi sijaishallitsijalle upean juhla-aterian Brightonin Royal Pavilionissa. Prinsessa Charlotten (prinssi Regentin tyttären) kuolema synnytyskomplikaatioihin muutti synnytyskäytäntöjä. Elginin marmorit esillä British Museumissa. Kapteeni Bligh kuoli.
1818
Kuningatar Charlotte kuoli Kew'ssä. Manchesterin puuvillankehrääjät lakkoilivat. Mellakka Stanhopessa, Durhamin kreivikunnassa, lyijykaivostyöläisten ja Durhamin piispan miesten välillä Weardalen riistaoikeuksista. Piccadilly Circus rakennettiin Lontooseen. Frankenstein julkaistaan. Emily Brontë syntyi.
1819
Peterloon verilöyly. Prinsessa Alexandrina Victoria (tuleva kuningatar Victoria) kastettiin Kensingtonin palatsissa. Walter Scottin Ivanhoe julkaistiin. Sir Stamford Raffles, brittiläinen hallintomies, perusti Singaporen. Ensimmäinen höyrykäyttöinen alus (SS Savannah) ylitti Atlantin ja saapui Liverpooliin Savannahista, Georgiasta.
1820
Yrjö III kuoli. Sijaishallitsija nousi kuninkaaksi nimellä Yrjö IV. Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuone hyväksyi lakiesityksen avioeron myöntämiseksi Yrjö IV:lle ja kuningatar Carolinalle, mutta julkisen painostuksen vuoksi lakiesityksestä luovuttiin. John Constable aloitti The Hay Wain -teoksen työstämisen. Cato Streetin salaliitto epäonnistui. Kuninkaallinen tähtitieteellinen seura perustettiin. Milon Venus löydettiin.

Merkittäviä henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muutos Bond Streetillä, James Gillray
Arthur Wellesley, Wellingtonin ensimmäinen herttua, muotokuva Sir Thomas Lawrence, 1814
Lordi Byron
Edward Jenner
Joseph Banks
John Nash
Horatio Nelson
Walter Scott

Sanomalehdet, esitteet ja julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Pryde, E. B. (23 February 1996). Handbook of British Chronology. Cambridge University Press. p. 47. ISBN 978-0-521-56350-5.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Regency era