Urheiluvuosi 2015

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
2005200620072008200920102011 •   
201220132014 2015 201620172018
   2019202020212022202320242025
Vuodet
2012201320142015201620172018

Urheiluvuosi 2015 käsittelee vuoden 2015 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

  • Maailmanmestaruuskilpailut Beaver Creekissä ja Vailissa, Yhdysvalloissa 2.–15.2. Itävalta voitti viisi kultamitalia kisojen 11 lajista. Mitaleille ylsi kaikkiaan kymmenen maata. Kaksinkertaisia kultamitalisteja olivat Slovenian Tina Maze sekä Itävallan Anna Fenninger ja Marcel Hirscher, joista viimeksi mainitun toinen kultamitali tuli joukkuekilpailusta.[1]
  • Maailmancupkaudella 2014–2015 miesten kokonaiskilpailun voitti Itävallan Marcel Hirscher 160 pisteen erolla Norjan Kjetil Jansrudiin ja naisten kokonaiskilpailun Itävallan Anna Fenninger 22 pisteen erolla Slovenian Tina Mazeen. Hirscherille voitto oli neljäs perättäinen.[2]

Amerikkalainen jalkapallo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maailmanmestaruuskilpailut Kontiolahdella, Suomessa 5.–15.3. Kisojen 11 lajista Ranska ja Saksa voittivat kumpikin kolme kultaa. Kaikkiaan mitaleille ylsi 11 maata. Ranskan Marie Dorin Habert voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Saksan Erik Lesser voitti kultaa takaa-ajokilpailussa ja viestissä.[4]
  • Mercedeksellä ajanut Lewis Hamilton voitti Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden, uransa kolmannen. Toiseksi sijoittui Hamiltonin tallitoveri Nico Rosberg 59 pisteen erolla Hamiltoniin ja kolmas oli Ferrari-kuljettaja Sebastian Vettel. Kauden aikana ajettiin 19 osakilpailua 15.3.–29.11. ja Hamilton voitti niistä kymmenen, Rosberg kuusi sekä Vettel kolme. Tallien mestaruuden voitti ylivoimaisesti Mercedes.[5]
  • Rallin maailmanmestaruuden voitti Volkswagenilla ajanut ranskalainen Sébastien Ogier, jolle mestaruus oli kolmas perättäinen. Toiseksi sijoittui 80 pistettä vähemmän kerännyt suomalainen Volkswagen-kuljettaja Jari-Matti Latvala ja kolmas oli myös Volkswagenilla ajanut norjalainen Andreas Mikkelsen. Kauden aikana ajettiin 13 osakilpailua 22.1.–15.11. ja Ogier voitti niistä kahdeksan, Latvala kolme sekä Mikkelsen ja Citroën-kuljettaja Kris Meeke yhden. Tallien mestaruuden voitti ylivoimaisesti Volkswagen Motorsport.[6]

Moottoripyöräily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailut 24.7.–9.8. Kazanissa, Venäjällä. Mitalitilaston ykkönen oli Kiina, jonka 15 kultamitalista kymmenen tuli uimahypyistä. Ratauintilajien ykkönen oli Yhdysvallat kahdeksalla kultamitalilla. Taitouinnissa Venäjä voitti kahdeksan kultaa yhdeksästä. Mitaleille ylsi kaikkiaan 31 maata. Yhdysvaltain Katie Ledecky voitti viisi kultamitalia, joista neljä henkilökohtaisilta matkoilta.[44]
  • Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–6.12. Netanyassa, Israelissa. Mitalitilaston ykkönen oli 11 kultaa voittanut Unkari. Kaikkiaan mitaleille ylsi 24 maata. Unkarin Katinka Hosszú voitti kuusi kultamitalia eli kaikki naisten henkilökohtaiset selkä- ja sekauintimatkat. Lisäksi hän saavutti hopeaa 400 metrin vapaauinnissa.[45]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 22.–30.8. Pekingissä, Kiinassa. Kolmeen kultamitaliin ylsi jamaikalainen pikajuoksija Usain Bolt, jonka lisäksi kahden henkilökohtaisen kultamitalin saaliin sai brittiläinen kestävyysjuoksija Mohamed Farah. Kisojen ainoan maailmanennätyksen teki yhdysvaltalainen kymmenottelija Ashton Eaton tuloksella 9045. Mitalitilaston kärjessä olivat seitsemän kultamitalia keränneet Kenia ja Jamaika. Kaikkiaan mitaleille ylsi 43 joukkuetta.[46]
  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 28.3. Guiyangissa, Kiinassa. Miesten maailmanmestaruuden voitti kenialainen Geoffrey Kipsang Kamworor ennen maanmiestään Bedan Karoki Muchiria. Joukkuemestaruuden voitti kuitenkin Etiopia. Naisten kilpailussa voiton vei kenialainen Agnes Jebet Tirop mutta kaksi muuta mitalia ja myös joukkuekilpailun mestaruus menivät Etiopiaan.[47]
  • IAAF World Relays 2.–3.5. Nassaussa, Bahamalla. Yhdysvallat voitti kymmenestä lajista seitsemän.[48]
  • Kenialainen Florence Jebet Kiplagat juoksi 15.2. Barcelonassa puolimaratonin maailmanennätyksen 1.05.09 ja teki väliaikoina maailmanennätykset myös 15 kilometrillä (46.14) ja 20 kilometrillä (1.01.54).[49]
  • Ranskalainen Yohann Diniz käveli 8.3. Arlesissa 20 kilometrin maailmanennätyksen 1.17.02 mutta menetti sen jo viikkoa myöhemmin japanilaiselle Yūsuke Suzukille, joka käveli Nomissa ajan 1.16,36.[50]
  • Etiopian Genzebe Dibaba juoksi 17.7. Monacossa Timanttiliigan kilpailussa 1 500 metrin juoksun maailmanennätyksen 3.50,07 ja paransi lähes 22 vuotta vanhaa maailmanennätystä 0,39 sekunnilla.[51]
  • Puolan Anita Włodarczyk heitti 1.8. Cetniewossa moukaria ensimmäisenä naisena yli 80 metriä. Uusi maailmanennätys oli 81,08.[52]
  • Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 19.8. Pekingissä britti Sebastian Coe.[53]
  • IAAF:n entinen puheenjohtaja Lamine Diack paljastui marras-joulukuussa osalliseksi venäläisten yleisurheilijoiden dopingkäryjen peittelyyn ja kärähtäneiden urheilijoiden kiristämiseen.[54]
  • Maailman antidopingtoimisto (WADA) totesi Venäjän syyllistyneen järjestelmälliseen valtiojohtoiseen dopingiin, minkä johdosta IAAF sulki 13.11. Venäjän toistaiseksi ulos kaikesta kansainvälisestä yleisurheilutoiminnasta.[55]
  1. Tikander 2016, s. 191–192
  2. Tikander 2016, s. 71, 192
  3. Tikander 2016, s. 51–52, 193
  4. Tikander 2016, s. 200
  5. Tikander 2016, s. 165, 253
  6. Tikander 2016, s. 151, 253
  7. Tikander 2016, s. 170, 201–202
  8. a b c d Tikander 2016, s. 209
  9. Tikander 2016, s. 117, 220
  10. Tikander 2016, s. 92, 220
  11. Tikander 2016, s. 98, 220
  12. Tikander 2016, s. 102, 220
  13. Tikander 2016, s. 24–25, 97–98, 100, 159, 188–189
  14. Fifa corruption inquiries: Officials arrested in Zurich BBC News. 27.5.2015. (englanniksi)
  15. Tikander 2016, s. 230
  16. Tikander 2016, s. 227–228
  17. Tikander 2016, s. 107, 228
  18. Tikander 2016, s. 232
  19. a b Tikander 2016, s. 238
  20. Tikander 2016, s. 237–238
  21. Tikander 2016, s. 240
  22. Tikander 2016, s. 240–241
  23. a b Tikander 2016, s. 242
  24. a b c Tikander 2016, s. 255
  25. Tikander 2016, s. 256
  26. Tikander 2016, s. 255–256
  27. Tikander 2016, s. 267
  28. a b c Tikander 2016, s. 268
  29. Tikander 2016, s. 211–212
  30. Tikander 2016, s. 214
  31. Tikander 2016, s. 273–274
  32. Tikander 2016, s. 116, 274
  33. a b Tikander 2016, s. 274
  34. Tikander 2016, s. 273
  35. Tikander 2016, s. 295
  36. Tikander 2016, s. 295–296
  37. Tikander 2016, s. 296
  38. Tikander 2016, s. 51, 298
  39. Tikander 2016, s. 102, 298
  40. Tikander 2016, s. 120, 298–299
  41. Tikander 2016, s. 298–299
  42. Tikander 2016, s. 299
  43. Tikander 2016, s. 180, 299
  44. Tikander 2016, s. 302–304
  45. Tikander 2016, s. 183, 304–305
  46. Tikander 2016, s. 318–321
  47. Tikander 2016, s. 321
  48. Tikander 2016, s. 326–327
  49. Tikander 2016, s. 56, 333
  50. Tikander 2016, s. 65, 69, 332
  51. Tikander 2016, s. 123, 333
  52. Tikander 2016, s. 130, 333
  53. Tikander 2016, s. 136
  54. Tikander 2016, s. 26–27, 170–171
  55. Tikander 2016, s. 26–27, 172–173

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.