Urheiluvuosi 2016

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
2006200720082009201020112012 •   
201320142015 2016 201720182019
   2020202120222023202420252026
Vuodet
2013201420152016201720182019

Urheiluvuosi 2016 käsittelee vuoden 2016 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kesäolympialaiset 5.–21.8. Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Kisoihin osallistui 207 joukkuetta, joista yksi oli Syyriasta sekä kolmesta Afrikan maasta koottu pakolaisten joukkue. Yhdysvallat voitti 46 kultamitalia, Iso-Britannia 27 ja Kiina 26. Kisojen menestynein urheilija oli uimari Michael Phelps, joka voitti viisi kultamitalia ja yhden hopean. Koko uraltaan hänellä on 23 olympiavoittoa, mikä on olympiahistorian ylivoimainen ennätys.[1]
  • Kesäparalympialaiset 7.–18.9. Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Kisoihin osallistui 4 328 urheilijaa 159 maasta. Ohjelmaan kuului 22 urheilumuotoa ja mitalilajeja oli 528. Kiina voitti 239 mitalia, joista 107 oli kultaa.[2]

Amerikkalainen jalkapallo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 3.–13.3. Oslossa, Norjassa. Ranskan Martin Fourcade voitti neljä kultamitalia, joista kolme henkilökohtaisista lajeista, ja hänen maannaisensa Marie Dorin Habert kolme kultamitalia, joista kaksi henkilökohtaisista lajeista. Ranska oli kuudella kultamitalillaan mitalitilaston ykkönen ja Norja keräsi neljä kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi kahdeksan maata.[5]
  • Rio de Janeiron olympialaisten miesten loppuottelussa Argentiina voitti Belgian 4–2. Pronssia sai Saksa. Naisten loppuottelussa Iso-Britannia voitti Alankomaat rangaistuslaukauskilpailussa 3–3, 2–0 ja pronssille sijoittui Saksa.[24]

Moottoripyöräily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rio de Janeiron olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa miehet ottelivat kymmenessä painoluokassa ja naiset kolmessa. Kuuba ja Uzbekistan veivät kumpikin kolme kultamitalia. Yhteensä mitalimaita oli 19. Raskaimmissa sarjoissa kultaa voittivat ranskalainen Tony Yoka (miesten yli 91 kg) ja yhdysvaltalainen Claressa Shields (naisten alle 75 kg).[30]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rio de Janeiron olympialaisissa yhdysvaltalainen Michael Phelps voitti viisi kultaa, joista kolme viesteissä. Neljään kultamitaliin ylsi yhdysvaltalainen vapaauimari Katie Ledecky, ja kolmen kultamitalin voittajia olivat unkarilainen Katinka Hosszú, jonka kaikki voitot olivat henkilökohtaisilta matkoilta, ja yhdysvaltalainen selkäuimari Ryan Murphy. Yhdysvallat voitti ratauintilajeissa 16 kultamitalia. Uimahypyissä Kiina voitti seitsemän kultaa kahdeksasta, taitouinnin molemmat kultamitalit päätyivät Venäjälle ja avovesiuinnin molemmat kultamitalistit olivat Alankomaista. Maailmanennätystä parannettiin seitsemässä ratauintilajissa: britti Adam Peaty 100 metrin rintauinnissa (alkuerissä 57,55 ja loppukilpailussa 57,13), Ryan Murphy 100 metrin selkäuinnin maailmanennätys 4 × 100 metrin sekauintiviestin avausosuudella (51,85), Katie Ledecky 400 ja 800 metrin vapaauinnissa (3.56,46 ja 8.04,79), ruotsalainen Sarah Sjöström 100 metrin perhosuinnissa (55,48), Katinka Hosszú 400 metrin sekauinnissa (4.26,36) sekä Australian joukkue 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä (3.30,65).[52]
  • Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 6.–11.12. Windsorissa, Kanadassa.[53]
  • Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 9.–22.5. Lontoossa, Isossa-Britanniassa.[54]
  1. Tikander 2017, s. 31, 39, 52
  2. Tikander 2017, s. 53
  3. Tikander 2017, s. 86, 209–210
  4. Tikander 2017, s. 68, 210
  5. Tikander 2017, s. 217
  6. Tikander 2017, s. 187, 266–267
  7. Tikander 2017, s. 200–201, 266
  8. Heikki Kovalainen juhli Japanin Super GT -sarjan mestaruutta – entisen F1-ajajan ensi kauden suunnitelmat vielä auki Helsingin Sanomat. Viitattu 30.5.2017.
  9. a b c Tikander 2017, s. 225
  10. Tikander 2017, s. 140, 225
  11. Tikander 2017, s. 31, 40
  12. Tikander 2017, s. 111–112, 236
  13. Tikander 2017, s. 116–117, 235–236
  14. Tikander 2017, s. 137, 235
  15. Tikander 2017, s. 40, 166–167
  16. a b Tikander 2017, s. 41
  17. Tikander 2017, s. 246
  18. Tikander 2017, s. 242–243
  19. Tikander 2017, s. 95, 122, 244
  20. Tikander 2017, s. 125, 254
  21. Tikander 2017, s. 41–42
  22. Tikander 2017, s. 65, 256
  23. Tikander 2017, s. 207, 256
  24. a b Tikander 2017, s. 42
  25. Tikander 2017, s. 42–43
  26. Tikander 2017, s. 43
  27. a b Tikander 2017, s. 268
  28. Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruus Suomeen 17.9.2016. Yle Uutiset. Viitattu 24.10.2017.
  29. a b c Tikander 2017, s. 269
  30. Tikander 2017, s. 43–44
  31. Tikander 2017, s. 69–70, 279–280
  32. Tikander 2017, s. 75, 280
  33. Tikander 2017, s. 79, 280
  34. Tikander 2017, s. 58, 280
  35. Tikander 2017, s. 204, 294
  36. Tikander 2017, s. 46–47
  37. Tikander 2017, s. 301
  38. Tikander 2017, s. 301–302
  39. Tikander 2017, s. 110, 302
  40. Tikander 2017, s. 302
  41. Tikander 2017, s. 125, 302–303
  42. Tikander 2017, s. 89–91, 306
  43. Tikander 2017, s. 64–65, 306
  44. Tikander 2017, s. 93, 307
  45. Tikander 2017, s. 65, 309
  46. Tikander 2017, s. 120–121, 309
  47. Tikander 2017, s. 137–138, 309
  48. Tikander 2017, s. 175–176, 309
  49. Tikander 2017, s. 194–195, 310
  50. Tikander 2017, s. 200, 310
  51. Tikander 2017, s. 47, 154, 156–157
  52. Tikander 2017, s. 31, 48–49, 148, 155
  53. Tikander 2017, s. 314–315
  54. Tikander 2017, s. 313–314
  55. Tikander 2017, s. 31, 50–51

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.