Leningradin rintama

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteisrintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalininin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasian rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

Leningradin rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka perustettiin 27. elokuuta 1941, kun Pohjoinen rintama jaettiin Leningradin ja Karjalan rintamiksi. 24. heinäkuuta 1945 siitä muodostettiin Leningradin sotilaspiiri.[1]

Rintaman vahvuus oli suurimmillaan noin kahdeksan armeijaa, joista viisi Leningradin piirityksen sisäpuolella. Joulukuussa saarron ulkopuolisista armeijoista perustettiin Olhavan rintama. Kun Leningradin- ja Olhavan rintamat olivat karkottaneet saksalaiset Narvanjoelle ja rintamat yhdistettiin, se sai hyökkäystehtävän suomalaisia vastaan. 10. kesäkuuta 1944 yhtymä aloitti suurhyökkäyksensä Valkeasaaressa ja pääsi läpimurtoon. Sen tehtävänä oli vielä vain päästä Viipuriin asti, mutta VT-aseman murruttua sen tavoitteeksi annettiin Saimaa ja myöhemmin Kymijoki. VKT-asemassa rintaman hyökkäykset pysäytettiin Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Yhtymän tappiot pelkästään kaatuneina olivat useita kymmeniätuhansia. Heinäkuun puolivälin jälkeen neuvostojoukot siirtyivät asemasotaan ja luovuttivat joukkojaan muille rintamille.

[1]

  1. a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)